Lährettii sit Mimin kaa kahrestas uussii koiratuttavuuksii tekemähä. Iha innol ol Mimmuli mukkaa tulos, eikä malttanu eres lähtöpisuil käyrä, ku vahti, et pääsee autoho het, ku ovi aukkee. Hianoste siäl takapenkil turvavöis istuksiki.
Kuivast, vaikkei ny sentäs iha aurinkoisest, kelist liikkeel lährettii. Pilvet tuntuva kasaantuva just meijä päätepysäkil ja siäl sit alkoki vähä vet ripottelemaha. Mimi näyt mul kiält, et lopet se kuvaamine ja päästä mut ulos.
Käppäiltii enste yhrel aukiol mettäs ja sit päästettii koirat irti. Mittää reuhui ei ollu ja varkain vaa toistes peppuu vuarotelle haisteliva. Ja me kakslahkeiset huirottii hyttyssii kauemmas mink ehrittii.
Pikkase vaivihkaa sivusilmäl toisias seurasiva, et jos toine jäi liija kauvaks aikkaa johonki yht paikkaa haistelemaha, ni sit täyty käyr kurkkimas, et onks siäl jottai haistelemise arvost kans.
Suur osa kuvist o tärähtäneit ja "vauhrikkait" osakuvii, ku ei ehtiny tähtäilemähä ja sihtailemaha kunnol.
Ja näit "häntä-vaa-jäi-kuvaha" -otoksii ol sit usseemmaki kipalet...
Lährettii sit kulkemaa mettäl läpitte ihanie mustikkamättäitte keskelt, et päästii pikkase poijes hyttyje piikkie alt. Mimi ja Miina kulkiva aikas tarkkaa omie ihmistes lähettyvil, eiväkkä ollu pahemmi toisias huamaavinaskaa.
Sit lähemppää lähtöpistet saattii Mellaki menoho mukkaa. Mella päätti het, et Mimi o nii pikkane, ettei se voi mikkää koira olla. Kerjäs vaa, et keppei heitettäis, ni saisisiva niit noutaa (ja syär). En saanu Mimii nii lähel tätä menokaksikkoo, et olisisi pystyny nappaamaa yhteiskuvaa. Mimi ku pysyttel sillee metrin tuntumas kauimmillas munst. Yks isomp koiruus viäl o iha ok, mut sikku rupes näkemää kaiken kahten, ni sit pit ollakki jo vähä varovaisemp.
"Keppi, keppi, misson keppi?" :)
Varsi reippaat ja enerkiset koirulit kyl! Upee parivaljakko. Oli tosi kiva treffata!
Kotimatkal sit taas enste selkiintys, kunnes koti alko lähestyy, ni alko pilviiki taivaal uurestas kerääntyy. Ei ol tainnu sarella tääl kuitenskaa, uhkaa vaa.
Kommentit