Se men aamupäivä vähä niinku hämmästelles, ku yäl sato ja ukkosti, paikat märkkii ja lissää vähä ripsottel. Vaiks ihanaa, et ol lämpötila puronnu siihe pariimkymmenee asteesee - jakso vähä piremppää lenkkii tehrä pitkäst, pitkäst aikkaa.
Isäntä sai ku saiki sirkkeliv viäl korjattuu - ja sit ilmesty enste toiseem porttihi salpa. JES! Ja sopivaste siihe pääl tul vanhukset piipahruksel, et saattii kaffetauko. :)
Siin sit alko aurinkoki taas paistelemaha ja lährettii iltapäivälenkil. Varsi kostee ja hikine keli. Ruaho märkkää, mut asfaltti jo kuivaa.
Heiluskeli sit kameran kans ja vähä sitä naksuttelin, ni Kadi käänty oikkee kattomaa, et mitä mää hääräile. Ei lenkeil yleensä täsäkohtaa viäl pysährel.
Näät toisissas kii olevat sit kans köpöttelivä menemää siin viäres. Kissi söi ajuruahoi mink ehti. Namps, mumsk.
Sitä ruahooha siäl kyl riittää, ettei iha Kissi-lammas saa nurmee täst ajelluks napostelttuu...
Simmee olttiinki jo tiäl ja mä laiti kameran taskuhu, mihi se sit unohtuki täj jälkkee. Kauniit ova nää viljapellot, erisävysine vihreine ja keltasine kasveines.
Pihal ol vermeet valmiin erillaissii puutöit varte. Aikaansaannostaki tul sit:
Toinenki portti tul sit valmiiks. Jes, jes, jes!
Mustis seuras kans tarkkaa meijä puuhailui kööki akkunav välis. Ja menihä siäl sit noit lintuiki, mitä pit bongail samal.
Kukkie vesitilannet kurkkies huamasi, et muurinkellot o alkanu uurestas kukkimaha. Ne o ollu aikas surkkian näkössii täsä pitkän aikkaa, ku ev vaa ol saanu aikaseks mitenkää nyppii kuihtuneit kukkavanoi poijes.
Nyssensit tein. Vähä piäneni kasvusto, mut samal siistiyty kans. Päätin laittaa nää perennapenkkihi, josko siäl jaksaisisiva kasvaa ja kukkii viäl vähä aikkaa.
Ja siin kukkapenkiv viärel kasvaa melkone niitty jo meijä navetan perustustyömaal. Huamaa, ettei ol täsä mittää tehty koht pariiv vuattee.
Varsi kaunist kukintaa. Enkä valita yhtää. Mukavamppii nämä ovak ku se kuiva savimaa, mitä täsä ilma näit olisis.
Kukkapenkist löyty tällane reppana, häntäs menettäny sisiliskoki. Se ol pulska, mut kovi vaaleev värine. Täsä o yleensä näkyny sellassii melkose tummii liskossii. Täsä ol lämpöne paikka aurinkos köllötel. Sikku osusi kameran kans varjostamaa, ni vauhril pujahti kasvie välihi turvaha. Tarkkan saava kyl ollakki.
Varsinaisee remppaha ei viäl olla päästy, mut asiat sentäs etenevä, mikä tuntuu iha kivalt. Josko huame saatais telttaha lautaa ja simmää pääsisi siirtelee kamaa paremmi torpast pihal... Toivoo ainaki saa!
Kommentit