Se o sit koulut ja tyät alkanu. Isännä, laste ja omakki. Päivisi onki iha ouron hiljast torpas, ku oon näitte tassuttelijoitte kans vaa yksiksen kotosal. Pikkase aikkaa tähä "harjotteluhu" menee, ennenku siihe taas tottuu.
Paljo ollu nettipäivittelemissii täsä enstealkuu, vaiks jokune mappiki jo tyästämistäs tual tekemättömie listal orottelee. Ettei tartte peukaloit pyäritel. Ja ku olin tyän touhus nii keskittyneen, ettem pahemmi näit karvakerii huamioinu mitenkää, ni sit ol koko lössi, Susuu myäte, iha innoissas lähtemäs iltapäivälenkil. Aikas kuuma keli viäläki, päiväl viileemmä aamuj jälkkee, mut tuuli hoiti jonkuv verra viileennyst päivälki, ettei liija tuskaselt olo tuntunu. Muistin jopa ottaa kameraa mukkaa täl kerttaa.
Kuljettii pisi mettii, ku tiäl tuntu oleva kova liikenne. Nii men autoi, fillaristei ja kävelijöit, ettei mittää määrää. Joku pikkane poika siäl äitis kans kulki vinkuval kolmipyäräsel, mitä koirat kummasteliva kovaste. Kössin huamioo en siit täsä kuvates poijes saanu, vaiks kui yriti. Kuulin, ku poika kysy äiriltäs, et "mitä toi täti tual mettäs kiljuu? Huutaaks se meille?" Mä ku taas eri äänii yriti pittää saaraksen kaikkie huamion itteeni. Mä varsinaiseste huutanu mittää, mut kiältämät kaikkee kummaa pärinää ja pörinää ja piänii kiljahruksii suustani päästin kyl. :P Pojan äirin vastaust en kuullu, mut nopeuttiva kummaste kulkuas siit ettippäi.
Melkoses ryppääs kyl kuljettii, vaiks kaikil ol fleksit. Kissi ja Kössi tosin yhre ja samam pääs noitte jatkokappaleitte avustuksel. Kadi hak taas kaik kepit ja kävyt, mitkä löys. Heittel niit sit yksikses, ku täl kerttaa Susun kans en halunnu ottaa mittää riahuriskei.
Ja välil Kadin sit pit ain muistaa, et hää o paimenkoira ja pit laskee, et lauma o koos. :)
Ja jos koirat löysivä jottai kiinnostavii hajui poluv varrelt, ni löyshä niit Susuki. Ja onha täsä ny menny lähitianoil kettuu ja peuraa ja mitäliä kauriitaki, puhumattakaa niist naapureitte koirist ja kaikellaisist kyyhkysist ja muist linnuist, et tosiaa hajui riittää.
Ja välil ol jottai kiinnostavaa tiälläki, mitä pit puskie läpitte pääst kurkkimaa.
Ja vaiks Susu varsi hianoste kulkee lenkeilläki (mettäs, ei tiäv viärel) polkui pitki koirie kans, ni kyl se vaa NII ihanaa o pääst taas omal pihal. Vaiks vaa kiäriskelemää pihahiakal. Nautiskelemaa oikkee!
Kadiki sit ihmettel, et mikä täsä hiakas nyssit o nii kivaa, ku Susu siin tykkäs kiäriskel. Ei ollu pupun eikä peuran papanoit, ei mittää kivaa, misä kiäriskel...
Ja sit Susu tajus, et kukkapenkkie ympäril o hyvää ruahoo mussotettavaks. Muuvalt poika onki saanu nurmikom pirettyy lyhkäsen, mukku mun kukkiekasteluvesi valuu ain toho penkiv viäree, ni siitähä noi ruahot tykkää...
Napsisi sit viimesist kukkivist kasveistki samal kuvii, ku siin oltii. Kultapallot eres ja piiskut siin takan. Piiskut kasvo vaa pualet siit koost, mitä ne oliva viime vuan. Nii o ollu kuivaa.
Ja kuivuus ny o muitaki temppujas tehny. Mun gladiolukset o tosi lyhkässii kans. Ja osa niist o kuivunu iha pystyy. Ne, mikkä kukkiva, kukkiva vaatimattomaste ja tosi matalan. Korkein taitaa olla kolkkytsenttii. Ja näittehä kuuluis olla oikeest metrissii... Puutarhuri (hyi minä) ei ol oikkee jaksanu kannel tarppeeks vet kukkasil, ku taivaalt ei ol mittää tullu.
Näist harmaahapsist kans tykkään kovaste. Näyttävä iha kivoilt tummaa talonseinää vaste. Tosin nämäki o monesti kuivuuttas lupsahtanu välil iha veteliks, mut piristyvä sentäs, ku saava kosteut taas. Mää oon tosi laiska kastelemaha tarppeeks...
Petunia tiävvarre betonirenkaas sentäs näyttää viäl hyvält, vaiks melkose kuivan o saanu kans aikaas siin viättää.
Niimpaljo o ny kukkii auk yhtaikaa, et se tiätää koht kovaa nyppimisoperaatiot. Onneks o nuppui viäl paljo tulossaki, et ei se sentäs iha het näyt lopettavankaa.
Pensashanhikit kukkiva tosi vaatimattomaste. Nämä ovakki saanu olla iha omillas, kuivuures, ku mun enerkia kasteluje kans o menny näihi kukkapenkkeihi, eikä riittäny ees niihi...
Ja Susuha sit koirie kans tiätty pyäri ympär pihaa mun kaa koko kuvaussessio aja. Eivät ny nii loukkaantuneelt moisest näyttäny, ku saivatha ol ulkosal tänki aja. Ja saatii nappastuu postiki kainaloho mukkaa samal reissul.
Ja ku olsis pitäny sisäl mennä, ni Susu sit päätti näyttää, ettei jäis epäselväks, mitä miält hän o moisest meininkist. Hyvi olsis häne miälest viäl voitu ulkosal aikaa viättää. Noh, sisäl menttii, ku koiril ol jo kova nälkä... ;P
Plikal tul vähä koirii viarastava kaveri kylähä ja Kadil olsis ollu kova into sit olla tiätty menos mukan koko aja ja mä pääti rauhottaa koko tilanteen, et Kadi ei men yläkerttaa lainkkaa. Eihä se mialune päätös Kadim miälest ollu, mut tyyty sit siihe. "No, täsä mää oon, kato ny!" Ja siin sit pääosan iltasestas viättiki. Käväs pariin otteesee kokeilemas rappuje alapääs, et josko nyssit pääsis ylös, mut ei, ni ei. Vast nukkumaamennes sit ol se aika, ku kaveri meijä iltalenki aikan läht kottiis.
Sit käsitöit tehres illemmal viäl, löys Kissi vihroste viimei tiäs tähä rutisevaissee koirampetihiki. Vähä ol kysymysmerkkin välil siit rutinast, mitä se pit ain ku liikku, mut pysy kummiski siin makkoomas. Iha söpö peti, Kissi-missil sopivaine. ;)
Kommentit