Pit taas sammuttaa sekä kone et printteri ja kestää aikas ennenku saan siis jatkettuu töit, ni päätin täsäkohtaa pittää "lounastauvon". Tosin kaapeis ei ol yhtää mittää, ku ei kaupas käyty eile. Ev viitti noit koirie ja kissoje muanaatei ruvet sentäs verottamaha...

1284106433_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kameraakaa em pääse just käyttämää, ku se o laturis, et olis sit täyres teräs huame, jos saisisi jonku ottamaa kuvii meijä esityksist... Täsä sit muutama vanhemp, osa kännylki otettuu kuvaa kyytipoikan.

Eile tosiaa sit plikka otti koulupäiväm päätteeks Kadin ja läht lenkil ja sikku oikkee vaa mukavantuntune lämpöne syyspäivä ol, ni jatko viäl koira-aitaukses reuhottamist. Kadi o iha laser-hullu, et siihe valopisteen pyyrystämissee ei taira koskaa kyllästyy, iha nuukahtamisee saakka metsästäisisis, jos mahrollisuus vaa olisis. Ja ku Susu halus kans ulos, ni saiha sit tää kattimattinenki nautiskel terassil olost vähäse aikkaa.

Mää taas sit suuntasi tän piänemmä trion kans vähä jonnekki, mis o metelii ja menoo, eli tääl se siis tarkotti kasitiäv viärel sopivaissee paikkaha. Ison ojan taakse (ettei ol riskii tiäl ryykäämisest), puuv viärel (et sain toiset ain kii, ku yhre kans "heiluskeli"). Pello viärel ol sopivaine tasanne, mihi sit pysähryttii ja iltapäiväruuhka ol just pahimmillas. Ohitte men linkkoi, paljo henkilöautoi, pakettiautoi, rekkoi, moottoripyärii ja pyäräilijöitki. Nii siis isol tiäl ku täsä meijä vähä piänemmälki tiäl.

Ekaks kiinniti Kissin ja Kössin narust vanhan omena-/luumupuun (ei ollu satoo, ni en oikkee ossaa sannoo, kumpi se ol) oksaha ja sit päästi Mimin irti. Varmuureks näyti kyl palkintonamei Mimil täsäkohtaa, ku piän riski ol, et jos pellolt (se ol aurattu kyl) voi tulla myyrie hajuu, ja tää meijä "tappokone" ku naksahtaa pyyrystysmoodil, ni sit ei kyl nää eikä kuule mittää muut. Ja kyl sit olttiinki nii tarkkan ku porkkana, et mitäs jännää ny tehrää. Mul ei ollu mittää musiikkipelii mukan, et oltaisis voitu musiikin tahris mittää tehrä, mut yriti vähä miälessän jottai pätkii hoilat samal ku Mimi sit peruutti ja tul, peruutti ja tul, pyäri, kiärsi, hyppäs käsirinkulal läpitte, anto tassuu ja toist, tassuu ja toist, istu ja heilutti, hyppäs jalkoje yli ja men alitte, kiärs kasii jalkoje välist, kulki siksakkii mu jalkoje välist, ku kävelttii ettippäi ja taappäi, nous takatassuilles, kiäri ja ryämi. Ja mitähä viäl muut. En tehny kävelyy enkä liikehyppeilyit, ku ol sevverti epätasane maasto, ettei sit vahinkossakaa reväytä lihaksias osuessas johonki kolosee tai ruahokumpuhu. Sellaset hommat täytyy sit treenat koton. Lopuks heitiv viäl lippiksen vähäm matkam päähä ja pyysi Mimii hakemaha sen ja sit sai palkintos. TOSI hianoste men! Mä huamasi jossaikohti kyl, et vähä selkä köyrys tulee välil olttuu ja ite liikuttuu, mut se täytyy vaa pittää miäles ja nostaa selkä suaraks. Mitä pikkasemp koira, sen helpommi sitä yrittää "valut" samal tasol koiran kans... ;P

1284107171_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sit Mimi kii puuhu Kössiv viäree ja Kissi irti. Kissil o vähä piänemp temppureperttuaari, mut karvasuutes takii monet liikkeet ova paljo näyttävämmä näkössii. Kissi ol het iha innoissas orottamas, ku tiäs jo mikä o homman nimi. Tek pyärähryksii ja hyppelyi jo enne ku mä ehri eres mittää sanomaankaa. Seisosi siv vaa hiljaa paikallan, kunnes Kissiki tajus, ettei tää homma etene ennenku kuuntelee, mitä hänelt pyyretää.

Me sit kiärreltii, pyärittii vasemmalt oikkeel ja oikkeelt vasemmal, hypelttii ja kävelttii siksakkii, Kissi hyppi käsirinkulast, jalkoje yli ja ali ja anto tassuu, peruuttel ja nous takatassuilles tanssimaa. Se paikallas pomppimine o Kissin omast miälest se kaikkeist kivoin temppu, ni sitä tää typykkä tykkää tehä - se melkkest käy jo palkinnost sinälläs. Mikä siis ov varsi hyvä juttu! Toistettii juttui aikas paljo, ku intoo piisas.

Ja ku lopetettii, Mimi olisis ollu valmis taas jatkamaa. ;D Mut loppuhu siv viäl muutama juttu Kössin kans: pyärimist, tassuje antamist, istumist, maaha menoo, istumist, tassutteluu... Voi juku, mite näät hetket ovakki koirie miälest kans nii kivoi, et iha silmin nähre niist näkkee, mite tykkäävä.

Laval - varsinkaa korkkial sellasel - ei olla koskaa tanssittu, et se o sit iha uus kokemus ja voi aiheuttaa monellaist jännää tilannet kyl. Eli se, et nyt men hianoste, ei välttämät tarkot, et huame menee kans. Mut tätä se o. Kokeillaa kummiski!

1284107692_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siit sit jatkettii lenkkii ettippäi ja yhrel peltotiäl ol kaksi kissaa metsästelemäs ilmesest jottai hiirii tai myyrii ojast. Oliva enste ku patsait ja mäki katteli, et ompa hassuhu paikkaha pihakoristeit laitettu, mut sikku tilanne nii vaati, ni molemmat kissat tek korkeen yllätyshyppäykse ojaha jotaki kohti. Ja sille tiälles sit jäivä. Kulkiva ilmesest ojampohjaa pitki kauvemmas. Meijä koirist vaa Mimi huamas koko kissat. Kissi ny jää ain näist kaikist vaille, ku ei huamaa yhtää mittää, mut ny jäi kyl Kyöstiki. Vaikkei mittää hurjan kaukan näist kisuleist oltukkaa. Siin kohral sit Mimi vaa käväs haistelemas, et mihi ne kissat häipyivä, mut ei siäl enää ollu  mittää liiket, ni jatko matkaa muitte mukan.

Nii kaunis keli ja upeet maisemat hauskoine pilvines ol, et harmittelin, ku en ottanu kameraa mukkaa. Mut ei sitä ain voi kaikkee muistaa...

Tosi hyvält tuntu näitte treenie jälkkee kyl piiiitkän aikkaa kotonaki. Jos ny ei viäläkää ol huamine ohjelma (Lemust Leippä) oikkee pulkas kaikkie asioitte osalt, ni men syteen tai saveen, ni me ainaski ollaa siäl sekoilemas mukan. ;D