Nii se tuntuu menevä, et o hyvii ja sit niit vähä vähempi hyvii aikoi. Mä huamaan ny, et miäli o melkose musta ja löyrän iha kaik (ja joskus olemattomatki) ikävät asiat iha joka asiast ja paikast. Mikkää ei tunnu oleva hyvi ja sääki tuntuu oleva sem mukane. Tällasel hetkel o paremp vaa olla hiljaa ja yrittää hipsii seinävviarustoi pitki, ettei pilaa muitte miälialoi.
Vet sattaa ja sattaa ja siv viäl tuulee nii et tukka meinaa lähtee. Meil o takaterassil tavarat muuttanu paikkaas eikä ol ollu paljoo mahollisuut niit siivoskel, ku koko aja tulee lissää vet. No, aika hyvi o lairat pitäny kamat kuiteski terassin sisäpualel, etteivä ol maaseutukiarroksel lähteny sentäs.
Koirie kans lenkeil taas täysvarustukset (saretakit) pääl ja silti ollaa ku uitettui, ku tullaa sisäl. Onneks o kuistil lattialämmitys, ni äkkii se meijä aiheuttama lammikko siält lattialt o poijes haihtunu - mitä ny välil o akkunaklasit huurus... Ny tulee vissii korkoje kera se vesimäärä, mitä kesäl ei satanu.
Mut sentäs jottai ilostaki asiaa. Eile huamasi, et meijä kirjopeipit o alkanu kukkimaa. Nättei vaaleensinissii kukkavanoi.
Ne vaa pittää napat poijes, ettei ruppee siämente kasvattamissee koko kasvuenerkia. Mää haluisi pittää noit kauniit väriläiskät akkunal viäl pitkän aikaa.
Saint Pauliat jaksava kans kukkii, kuha nyppii niit kuihtuneit kukkavarsii ajoittais poijes. Täst sinivalkosest, entiselt tyäkaverilt sarust tykkään iha hurjaste!
Eikä täsä vaaleemmassakaa mittää vikkaa ol! Puutarhamessuje palkinto, mist kans tulee ain ystävä miälee. Toivottavaste ruppee täst otettu alku kans siäl kukkassii tekemähä pikapualii.
Kummitärilt saatu upee väriläikkä keittiös jatkaa myäs kukkimistas. Piristää osaltes jokast päivää.
Loppuhu viäl kuva meijä "kisseist", eli Kissist ja kissoist. Näil tassuttajil ei ainaskaa ol huale häivää! :D
Kommentit