Nii se sit pamaht pääl lunssa itellekki, eikä mahtanu mittää. Kuumet, päänsärkyy, kurkkukipuu, nokka vuataa ja yskittää. Vilu ja hiki vuarotelle.
Noh, vähä o ollu pakko tehrä töit, mut yhre miittinki pit jättää välist, ku en uskaltanu lähtee piänes kuumees märil teil pimiäs. Muutenki ol nii väsyny olo, ev varmaste olsis pystyny keskittymähä mihinkää kummiskaa. Tartuttanu vaa muut turham päite. Joulukaktuski kukkii, huamasin täsä ykskaks. Ei tair kukkii enää joulun kummiskaa, ku nyjjo alotti.
Vet o satanu, enemmä tai vähemmä. Tul jopa vähä aikkaa luntaki tänäpe. Talvise näköst ei enää kuitenskaa ol. Eikä ol mittää "turhii" houkutuksii lähtee ulos ittees (tai koiriikaa) kastelemaa. Koirakki ova iha miälelläs kääntymäs kottippäi aikasemmi, ku yleensä.
Isännänki sit pit saara kakku - ja yhteistyäs plikan kaa tul sellane sit kyhättyy. Tosin poika joutu kyl pikaseste käymää kaupas ostamas kermaa, ku se tähä tarkotettu kuahukerma meniki vahinkos eile meijä ruakaha (ruakakerman sijast). Noh, kävihä se näinki sit.
Tuliha siit iha pirteen näköne, vaikkei ny iha viimeisteltyy luukkii olekkaa. Poika sano jopa tylsäks. Mut ei ol täsä kippeen olles mittää suuremppii kärsivällisyyksii eikä tää luavuuskaa oikkee lennä. Makosalt maistu kummiski.
Syätti ruakka enste ja sit kakkuu jälkkäriks.
Nii ne vaa vuaret viärivä: Onneks olkkoo, Isäntä! Yhres yäs humpsaht vuarem päivät niskoil. :P
Kommentit