Näyttää silt, et joka päivä sattaa lissää lunt, enemp tai vähemp, mut kummiski. Lumilappio ja -kola ova kovas käytös. Itsenäisyyspäivä ol meil melkose rento. Muistettii jopa lippu, vaiks ollaa täsä kovi huanoi yleensä.

Aikas pitkäl aamuu riittää hämärää. Aamulenkkii tehtii vast joskus kymmene tianois ja sit isäntäki pääs sänkyst ylös sej jälkkee. Kinkku tais houkutel. Isäntä kuarrutti sunnuntai-illal paistetu kinkun ja taas tul kinkuntuaksu torppaha. Siit sit saatiinki aamiaiseks sujuvaste kinkkuu ruisleiväm pääl. Nam!

Koirat, ihme kyl, taisiva jo tottuu siihe kinkun tuaksuhu, ku se ol erellisen päivän ollu ympäriis nii mont tunttii. Eivä ollu moksiskaa enää.

Ufokuvii lissää. Susu olis halunnu kaivautuu päiväpeito al, mut jotenki jäi tassuje kynnet kii toho päiväpeito al olevaa vanuhu koko aja, ja sit luavutti. Ol sit NII viluse näköne karvat pörhölläs, et lopult laiti hänet ite sinne peito al lämpimähä. Viihtyki siäl usseemma tunni.

Kyösti ja Kadi enite vaihtova paikkaa. Jos mä olin yläkerras, tuliva siihe rappuje tuntumaha ja taas jos lähri ales, oliva kantapäis kii. Se ol sit piän silpuntekohetki eres: Kadil kaks kosteet maitopurkkii päällekkäi ja sinne namu sisäl, Kössil ja kissil talouspaperirullat namil ja Mimil nami vessapaperirullas, mink laiti viäl talouspaperirullan sisäl. Näi kestää kaikil suurimpiirteis yht kauva riipimiset. Kostee maitopurkki o hyvä ja sitkee - se ku ei reppee nii helposte - toimii vahvahampaisellaki vähäse aikkaa. Ja Kadiha intoutu repelee sitä purkkii piänemmäks viäl sej jälkkee, ku nami ol jo syäty. ;D Riamuu pitkäks aikkaa. (onneks meil o takka, mihi saa ne rääppeet)

Taitaa ol aika siivot vähä lunt poijes takaterassiltaki, vaiks se nii kaunist näi koskemattoman onki. En ol raaskinu kynttilöitkää tänne laittaa, ku en olis halunnu millää rikkoo tota kaunist lumikuarrutust.

Lunt ol tullu joku vähäv vajaa kymmene senttii ja lissää sateli pitkim päivää sillon tällö. Meijä pihatiät ei enää eres erottanu lumen keskelt, ku se ol iha piukas. Ojakki o hävinny lumentulom myätä. Postilaatikko vaa näyttää vähä osviittaa. Sateli pikkase sellast jottai vettäki siin, ku kolasin, vaiks miinuksem pualel lämpötila kyl ol. Sai lumen vähä painavammaks kummiski. Josko se ei nyssit tuulel enää niimpal liikkuis ainaskaa.

Meil ei ol mittää erityist syämist liittye itsenäisyyspäivähä, mukku ny vähä paremmi yritetää kattaa ja juhlistaa päivää. Tänä vuan meilt jäi se normaali eka jouluateria pikkujoulust poijes rikkonaise uunin takii, ni nyssit otettii se vahinko takas.

Ja - nam! - kyl me syättiinki. Kinkkuu jäi sevverti, et siit olis saanu koko poppool kinkkuvoileivät viäl myähemmi, mut arvaatte kait, ettei niit leippii sit kummiskaa koskaa tehty. Isäntä ehti enste. Heh!

Ol ruuvam pääl pakko vähä lasketel vattaa ennenku lähri koirie kans lenkkii tekemää, mut kyl näät sit siin jo oliva tarkkoin, ettem mää vaa yksi lähre ulos (niinku sillo ku menin pihaa kolaamaha, hui!). Käväsi yläkerrast kameran hakemas ja ykskaks pysährysi, ni kaik muukki sit pysähtyvä. Ja ku asetin kameran säätöi ja sihtasin, et kaik mahtuis samaan kuvaha, ni alko jo Kadil ja Mimil pepukki painamaa nii, et ol pakko istahtaa, vaiks vähä knaftit nää meijä askelmat täsä kyl o. Onnistu silti. :P Ja lährettiihä lenkil. Lumisateen takii en ottanu kameraa mukkaa, vaiks tehtii ny lenkkii eri suuntaha, misä viimeks kameraa "ulkoilutettii".

Ja pitihä sitä sit pukuloistoo seurat telkast silmät tarkkan. Aikas värikäst ja kiiltävää oliki tänä vuan. Enemmä ku yleensä mummiälest. Ol kyl nii kauniita kaikki asuines ja upeine kampauksines kans. Vau! Oon silti ain onnelline, ku saan seurat tätä tapahtumaa omalt nojatualilt, eikä tartte itte mennä tonne tungoksehe jonottelemaa joka paikkaha... Inhoon sitä orotteluu, se o se yks isoin syy, miks en tykkää matkustamisestakaa (orotetaa, et matka lähenee; orotetaa, et millo aletaa pakkaamaa; orotetaa, et lähretää; orotetaa matkaselvityst, orotetaa turvatarkastust, orotetaa lennon lähtöö, orotetaa koneesee pääsyy, orotetaa koneel lähtöö, orotetaa ruakkaa/juamaa, orotetaa peril pääsyy, orotetaa kentäl pääsyy, orotetaa matkalaukkui, orotetaa, orotetaa, orotetaa. HUH! Iha liikaa mul!

Ja ku kinkut men paremppii suihi, ni paiston sit pikkase joulutorttui ja syättii ne glögin kera iltasel. Ja kaapit ova taas nii tyhjät, ettei uskoiskaa. Onneks tänäpe o kaupat taas auki.

Täst ne jouluvalmistelut taas sit jatkuvav vaa. ;D