Niihä sitä sit tul uus valkone kuarrutus vanham pääl täsä. Melkose tiheet pyryy pitiki, mut laantu iha ripsotukseks siinkohtaa, ku alko olla iltapäivälenkin aika.
Ja kyl sitä lunt sit oikeest saatiinki. Ei tehny miäl avat takaovee, et olisisi saanu lyhtyihi kynttilöit palamaa... Siinähä kaunisteleva ny hatut päälläs.
Poika tek lumilappiol raitit autoje ympäril rappusilt, mut muun piha-alueen sit kolasin ite. Lumi ol kevyttä, mukku ei ol lumentuloj jälkkee kerttaakaa menny plussam pualel lämpötila, ni ei siäl ol mittää "pohjaa" estämäs kolan osumist pihakivihi ja ruahoihi ja mihi ny millonki. Töks, töks -menoo se tahto olla. Mut tulipaha tehtyy!
Luanto ol nii kaunist, et otin kameranki mukkaa. Pikkupakkases ol toivomus, ettei kamerakaa iha nii hanakaste menis jäätymää. Ekat kuvat meijä talov viärest, mis ol polku iha koskematon, mihi lährettii kulkemaa.
Lunt voisis kuvitel oleva puissaki enempi, mitä sitä o. Nii kevyttä se o, et piäniki tuulevvire tai tärinä tiputtaa sen ales. Mut jottai sentäs jossai. Ainaski kuusis tykkäs olla vähä enempi.
Ja ku olttii kuljettu minuutti, ni Kissi ol jo melkosen lumiakkan. Tää neiti ossaa! Eikä ees lumes ol kiäriny, kunha iha tavalliseste muitte mukan käppäilee.
Sattu Kissin kuvaukse ajaks kremeli asettumaa Kössim päähä, mut eipä se paljoo miäst haitannu. Orotti vaa vuaroas kiltiste. Hassu!
Siin sit Kyösti tassujas vuarotelle nostel. "Kattokaa ny, mite piän ja söpö ja säälittävä mää oon!" :D
Eikä se ollu Mimikää kovi kaukan täst parivaljakost.
Ei mittää hirveeste ollu viäl talvi/jouluvaloi taloje pihoil laitettu. Hämmästysisinki vähä tätä. Ittelläkää ei ol, mut oon ollukki sil miälel, et myähäs ollaa...
Sit meinasi, et otetaa ryhmis ennenku valo loppuu kokonas. Pysäytin köörin ja otin kameran esil.
Meijä takan tulosuunnas haukku koira. Tul samast suunnast ku me, mut käänty sit toisee, ku päästii asuntoalueelt poijes.
Sit tul auto toisest suunnast. Se pit vähä hassuu äänt, ku vissii talvirenkaat vähä ujels toine aurausauton paljaaks vetämäl asfaltil ja toine ajaes lumem pääl. Sitäki pit vähä kummastel.
Ja sit Mimiki jo kyllästy seisoskelee sille puali-istuvas asennos ja pist peppus melkkest maahas saakka - ei kuitenskaa tarjentunu iha ales ast.
Ja sit alettii taas olla tunni reissuj jälkkee kotosal.
Muil ol viäl intoo ja enerkkiaa tutkiskel naapurusto tuaksui, viästei toisilt koirilt, mut Mimil ol jo kova kiirus pääst lämpimää. "Mennää jo!"
Rupes olee sevverti hämärää, et kamera ei tahtonu oikkee kohristaa mihinkää, ku ol nii hiras, ni kokeilin otost salamal. No, tais sit täsä tulla näkyvii mun henkityshuurut kans. Ei siis oikkee hyvä tämäkää.
Kissihä se sit varsinaine lumipalleroine ol, ku kotti päästii.
Näät kaikki, tai torennäköseste vähä enemmänki, olis ollu Kissin turkis, jollei olis paitaa ollu pääl. Ja silti sai karstat tassut, ku ol hirmut jääpallerot jokases.
Eikä siin sit mittää. Jostai kuulin, et lissääki lunt voisis olla tulos ja huame myähemmi iltapäiväst voi lipsahtaa jopa plussallekki tää lämpötila. Et täytyy ny kattoo, ettei liija rankaks kolaamine mee - pitää ehtii enne suajakelei kaapimaa piha puhtaaks.
Kommentit