Niihä se tul tästäki päiväst varsi valosa ja aurinkoine päivä, vaiks sit pakkastaki ol vastapainoks. Plikka ol poikaystäväs äireen luan yät ja poika läks tyttöystäväs lua päiväl tullakses sit yhres myähemmi meil. Siäl tääl, sinne tänne. ;)
Puunaili pikkase Kissii, ku noit vaatetukset tiätyist paikoist (kauluksest ja kainaloist) pakkaava vähä takkuuntumaa. Ilma vaatetuksii takkuuntuis rintamuksest ja vattast viäl lisäks, et vähempi paha tää silti. Ja varmistaa, et pysyy neitone lämpimän kans, ku ei ol sitä pohjavillaa yhtää. Sit olttii NII tärkkiöin sej jälkkee, että. ;P
Ja niinku näkkyy, aurinko se paistel kirkkaalt, pilvettömält taivaalt. Toki vaa nii matalalt, et varjossii paikkoi ol silti enemp ku aurinkoissii.
Jotta mä sain aurinkokuvii tassuttajist, meijä pit jonkuse verra käppäil - ja Mimil taas "täysvarustukset" pääl. Silti pakkas tulemaa vilu, jos liija kauva jäättii paikoilles - kute toiste hätie hoitamiste ajaks ain jourutaa välil jäämää orottamaa...
Tosin täsä kuvas lähinnä se sattumus, et pellon toisel pualel olevie taloje pihalt kuulu joku kolahrus - ehkä kilsam pääst meist - ja Kadi "väisti". Muut ei ollu moksiskaa. Toist kolahrust ei tullu, ni Kadiki sit jatko matkatas normaaliste. Jos olis jatkunu, ni taatuste olsis ollu muns kii. On tää neitone kyl melkone arkajalka välil.
Mimi taas mennä köpöttel omaan tahtiis ja varo osumast liija lumissii paikkoihi - vaiks oliki tassut suajas. Hrrr! Lumi vaa ei ol Mimin elementti. Onneks ol vahva traktorijälki, mitä seurat polkun, ei ollu vaaraa polult lipsumisest.
Kissi taas kulki riamuite pitemppiiki matkoi jälkee pitki ees taas. "Mikä kestää?"
Ja läht sit tulemaa takasi, ku me ei menty sinneppäi.
Kössiki oikkee asettu asentoho, et ota ny munstaki kuvii! Pirin Kössin ja Kadin kii täl reissul, ku ol kamera mukan ja välil ol tarkotus ottaa muitaki ku koirakuvii. Vaiks lopultas olttii sit keskel peltoo, ni mitä kuvii siäl ny sit o otettavan?
Mut Kyösti meinas, et viäl paremp kuva tulee, ku tulee vähä likemmäs. "Nonni!" ;D
Eikä me niist ryhmiksist mihinkää pääst. Pyysin koirat taas kokkoo ja orottamaa. Siinähä näät sit oliva. Mä olin iha vaste aurinkoo, ni en mitenkää pakottanu kettää väkisi tuijottelemaa mun suuntaha, ettei osu valo pahaste silmii. Kissi se silti ain kameraan kattoo. Hassu!
Ja Mimiki vaihto paikkaa, et löyty paremp asetelma. "Eiks vaa?" tuntu Mimin katse sanova. Ja oikeessaha ol!
Ojarreuna heinii. Kadi sinne pari kerttaa ol kovaste pellol menos peuhaamaa, mut humpsahtaessas toise kerra ojaha, ei enää kolmat kerttaa ees yrittäny.
Traktorijjälkee lukuunottamat lumi pellom pääl ol iha rikkumaton. Kaunist!
Ja taas sitä juastaa!
"Mää tuun, mää tuun!" :)
Toiste talot oliva aurinkompaistees...
... ja toiste (meijä) talot taas varjos. Aurinkoinenki päivä voi olla erillaine eri paikois.
"Mitä, mitä?! Kutsuikkos?"
"Okei! Tullaaaaaan!"
Aurinkoo ja varjoo, tummaa ja vaaleet, kirkast ja pimeet. Valon leikkii.
No, olipaha naama jääs, ku kotti tultii. Viirentoist asteem pakkane piäne tuulen kera tuntu kylmält. Ja sit vaatteitte vaihtoo ja lähtöö Lemun Joulumyyjäisii. Kipasi matkalt hakemas plikan poikaystäväs kans mukkaa ja ensmätteks meijät sit laitettii aulaan orottamaa, et kello tulis kolme, millo saava alottaa myyjäiset. Ol sekunttiaikataulu.
Arpajaispöytä ol aulas, et siit moni sit myyjäiskiarrokses alottiki.
Kaffila ol kans auki aulas, et lämmiket ol tarjol halukkail. Maksuu vastaa, tiätty.
Nuarpari viihty nii kii toisissas, ku armeija viä elämäst ny isom palase ja eroo o enemp ku yhresoloo. Mut ei ol aika kuluttanu täm pariv viähätyst toisias kohtaa. On se herkkää! :D
Lopultas piäne orotteluj jälkkee päästii sit sisäl ja kiärrelttii kaik myyntipöyrät. Voi, mitä kaikkee ihanuuksii jouluks siäl oliskaa ollu - ittel siis. Ei pahemmi lahjaks ajatelle, vaiks saim mää sentää jonku lahjanki hankittuu. Näät piparitikkarit MLL:n pöyräl ova ihana irea lapsiperheisii itekki tehtäväks! Miksem mää tällassii keksiny, ku moksut oliva piänii? Hmm. Piparkakkutaloi kyl nikkaroittii.
Ja koristuksii sit kaikellaissii, ja mahottoma kauneit.
Heijastimii, mikrokuitupalluraliinoi, pellavaissii kaikellaissii juttui. Voi, että!
Perhekeskuksel tuunattui tulitikkurasioit, erilaissii tuikkuastioit ja kylttei. Kyl tuntu kauppas kaik tekevä. Myyntiaikaa pari tuntii ja näytti silt, et ei kovaste paljo myyjie tartte kannel kotti mittää. Ja sehä o hyvä se!
Tul treffattuu tuttuiki samal pikaseste. Mist kans jäi hyvä miäli.
Mä siv vaa EN voinu enää kolmat kerttaa ohittaa ostamat havupukkii, mil tekijä ol antanu nimen "Onni". Siäl ol Iisakkii ja tiäs mitä muut vanhaa nimee muil pukeil. Ei ollu enää kovi monttaa jäljel siivvaihees, ku omani otin rivist poijes. Nyt on Onni tuvas! Tai siis ainaski terassil. Meinaan yrittää vähä vaatettaa tätä Onni-pojuu viäl, et sit saan (ehkä) parempaa kuvaa otettuu. TYKKÄÄN! ;D
Heiti nuarison keskustaha kotimatkal, tulin kotti ja käväsi koirien kaa piänel pisulenkil. Normiaikataulut ku o tänäpe poikennu normaalist aikas rajuste ja ku poika ei ollu plikkakaveris kaa tullu, ni lähettii isännä kans sit kaksistee Rossoilee.
Lämminhenkiseks oliva paikan joulukoristuksines saanu, vaiks ne tututki merkit oliva iha paikoillas.
Palava kynttilä kaunisti pöytää ja loi lämpöö ympärilles. Valinnat ol aikas äkkii tehty.
Hauskaset lahja-havuseppeleet katos roikku, mut ne liikku sevverti, ettei kunno kuvaa saanu. En halunnu salamal häirit muit ruakailijoit.
Raasteet nassuhu enste, lämmint ruakkaa orotelles. Nam!
Eikä kovi kauvaa tarvinnu orotellakkaa, ku saatii ruuvat jo. Herkkuu! Tosi mureet piffii, munakoiso-tomaatti-mozzarella ja valkosipulikermaperunat. Oijoi! Ehrisi jo oman annokseni alottamahanki ennenku tajusi, et kyl mun maar täytyy tästki ihanuurest kuva napsat. :P Isäntä vähä hymähtel siin pöyrä toisel pualel...
Koton sit kuvat kamerast enste koneel ja siin men jokune tovi (niit ei meinaa olluv vaa vähä) ja sit pääl niist valkkaamine tänne ja piänentämine ja siv viäl lataamine... Jeps, aikaa kulus. Sivusilmäl seurasi meijä karvakerii, ku oliva kahre kerroksev väken paffilaatikois ja Susu siv vaa jossaihkohti päätti...
... et ny laitetaa ovi kii. "Kääk! Kissi tuijottaa!"
Mut koht ol sit samas paikkaa isomp kokkoontumine. Mitä liä siin suunniteltu.
Alalaatikos tul "vahrivvaihto", ni Kadi het heräs, et mitä ny? Susu ku taas närhi sitä alotettuu riipimisreunaa. Äänekäs naapuri...
Mut ihav valla upee päivä!
Kommentit