Tul kattottuu kauhuelokuva lavvantai-illal myähää ja sain isännänki viärel. No, tää kyl ei ollu vissii hänellaises elokuva, ku men tasa viis minuuttii, ni syvä kuarsaus lähti käyntii... No, eipä silti tarvinnu olla yksin kattelemas. Filtti ympäril, ku ol melkose viileet. Tää järkky tuuli menee taas suaraa talol läpitte...
Ai, ku tul taas jotenki täst miälee yks juttu viikolt. Vanhukset käväsivä piipahtamas ja toiva vähä tuliaissii; ittetehtyy leippää ja juamaa. Leipä men leipäkorihi ja juatava jääkaappihi. Noh, isäntä sit kottitultuas touhuskel köökis ja tul irvistelle olkkarii, mis olin kutomas, et "huh, on tää mummin ja ukin mehu vähä ruvennu käymää". - Täh?! Mikä mehu? "Se tiivistemehu siäl jääkaapis." - Se mittää mehuu ol, ku kotikaljaa! ;D Ei ihmekkää, jos ol ourom makust, jos laimentaa kotikaljaa mehun tapaa...
No, aamul tul elokuvan takii nukuttuu tavallist piremppää ja sit syättii aamiainenki tiätty myähää. Mink jälkkee mää lähri viäl viimisil joululahjaostoksil ja tuliha sitä ruakkaaki mukkaa samal. Heiti sit kans osan lahjoist oikeisii paikkoihi, ku ajol olin. Missää en kyl ehtiny aikaa viättämää, ku pit taas ehtii kottii iltapäivälenki ajaks.
ja oliki sit ilone yllätys vastas, ku lenkkii tehtii. Nii hirvee jäätävä tuuli ol, et päätin mennä mettähä, mis o vähä suajasemppaa. Eikä sit oltukkaa siäl yksinäs. Ystävä ol perheines siäl kans pulkkamäkeilemäs. Kuvat ova häne ottamias ja o lupa käyttää, kunha kerron, kuka ne o ottanu. Kiva saar vähä eri perspektiivii välil, ku yleensä sitä o ain ite tual kameran takan. Ny ei ollu kameraa mukan mul lainkkaa, ku se ei toimi näi kylmäl.
Mimi ja Kissi yrittivä tarkkaan kurkkii, kuka siäl mäem pääl haukkuu. Sisuha se siäl ilmottel olemasolostas.
Sisul jännä paikka, ku neljä viarast koiraa tuijottaa noi liki. Sehä vet välil iha hiljasekski. ;D Maltto hianoste kummiski istuksiikki, vaiks kiinnostuski ol kova.
Lapset silittelivä välil yht, välil toist koiraa. Jännää ol! Mimi olsis ollu valmis vähä enempiinki telmimissii, mut en antanu mennä.
Ja ku en ollu osannu varautuu koiril oikeellaissii varusteit paikallasoloo varte, ni me siv vaa jatkettii matkaa. Kiitos upeist kuvist Maritta!
Se olki sit jo melkose pimiää, ku kotti tulttii - ja koirat oliva tavallistaki väsyneemppii. Kyl se rasitti toi kohtaamine koiriiki, ku pit pirättäytyy toimist, mitä olisisiva halunnu tehrä - kute riakkumine ja iso haukku.
Vaiks se on kyl iha terveellist välil koetel "kestävyyt" täsä tapaamislajiski. Tääl ku tulee harvo tällassii tilanteit vastaha, misä voi oikeest jäär enempi juttelemaa ja tervehtämää toissii. Tiäv viärel me mennää ain ohi, ku kappiaste o autoil muutenki tilaa - saatika sit jos siin o lauma koirii ja ihmissii tilaa viämäs.
Mut Susu löys itelles sen kaikkeist parhaimma paika kummiski: Kössin pehmoperin.
Vähä joulun tuaksuu kotti joulutortuil illemmal. Nam!
Kommentit