Yleist täst alkuviikost enste. Täsä o ollu kelit siin vaivihkaa miinuksem pualel, eli ollu melkose lämmint. Sit yhtäkkii eile oliki -16 astet ja mä oliv varautunu siihe viitee asteesee. Hrrr, mut se ol kylmää! Jo Mimin tassujenki palentumisen takii tehtii TOSI noppee lenkki mettärreunas ja kyl ol koirillaki kyl kiirus. Mimi ol kaikkein nopein ja sit ol jo tempomas remmii kottippäi, ku inhos seist paikallas kylmäs nii kauva et muukki ehtisivä samaav vaiheesee. No, tais olla lyhyysennätys täl ulkoilul, abauttiarallaa viis minuuttii. Eikä Mimin tassuihi ehtiny sentäs tulla mittää vaurioit täs ajas. En yhtää tajunnu, et pakkast ol näi noppeeste tullu lissää noim paljo.
Tosa pilvisempän aikan tuuliki iha hurjaste ja koko talo nitis ja natis liitoksissas. Koirakki välil hörähtivä jollekki isommal puuskal, ku tuntu, et joku iha väkisi yrittää talon nurkist sisäl - vaiks ovi olis melkkest viäres. Kadiki kulki vähä aikaa etu- ja takaovev välii, ku kummastel, et ikkunast ei näy mittää, mut silti siäl kuullostaa joku ulkon oleva...
Pitäs vissii magnessiumiiki ruvet taas syämää, ku o elohiirii vähä siäl tääl ympär kroppaa. Inhottavin ol yks aamu kainalos. Siihe heräsinki sit. Eikä se menny poijes, vaiks mite yriti asentoo vaihtaa. Vast ylösnousu, pari kuppii kaffet ja kiarros ulkon sai sen taka-alal. Pillerii poskehe sit aamiaisen kans ja nytkyttelyt sit loppupäiväks loppuvakki. Täytyy ny muistaa syär tää "kuuri" taas. Ain vähä aikaa muistaa ja sit se unhottuu.
Aurinko se sit paistel eile koko päivän. Lunt o tullu ny erelliste suajakeliej jälkkee joku kymmenise senttii, et puhrastki o.
Miähet ol lähteny siit dyynie poikki autoil päivämenoihis, et autol levyne raitti ol tullu tiäl. Menttii sit Kissin kaa lumitöihi. Kissi nautti, ku hankikanto pit häne hyvi lumem pääl, ettei uponnu ku sen uure lumev verra.
Ja meno oliki sit välil aikamoist.
Kissi nappaskel lumipalluroit, mitä heitin ja potkin ja välil lappioisinki sin häne suuntaha.
Kissi pureksii ne palasiks, ei syä koko kikkaraa (toisin ku Kadi). Avuks täytyy olla.
Seuraava lumikikkara tulos...
Välil vähä isomppii satsei. Sen lume al ol kiva hyärii ja pyärii. No, tiäl kulkijat varmaa ihmettel, et mitä mä teen, ku pitäs heittää lunt tiält poijes, ni mä heitinki välil tiält tiäl. :) Juu, valkost hiakkaa se oliki...
Sit orotetaa, et misä se seuraava pallura viipyy...
"Mä saan sen! Mä saan sen!"
Muusiks men! :D
Välil heittelin kasoje yliki ja sinnehä tää hyppi ku aropupu. Boink, boink!
"Lisää! Lisää!"
Kallistus jo menosuuntaha - jos se vaiks nopeuttais tota heittohommaa.
Ja sit äkkii perähä!
Lumi vaa pöllys, ku tää neiti hyäkkäili pallojem perää.
"Löyty!"
Vauhril takasi, ni josko sit vauhril taas pääsis uusiks uurem pallom perähä.
Ja saim mää siin välil sit tiäaukkooki levennettyy jonniv verranki. Lopuks käväsi postilootal, mikä o siis isomma tiän toisel pualel. Käskytin Kissin orottamaa, ettei ryykää tiäl. Ja hyvihä se siäl killittel kattel sen aja, ku lootal kipasi.
Sikku olij jo hyväm matkaa omal tiäl, kutsuin Kissin luakse ja siältähä tulttii oikkee vauhril! Ja sevverti ol vilpost, vaiks pakkane päiväseltäs tippuki siihe kymmenen tuntumaa, et iha ol neiti valmis sisäl tulemaa kans. Krapsutelttii turkist lumii poijes ja saiva kaik koirat sisälolles sit uuret nahkarullat. Nams, nomps!
Niitte herkuttelus men jokune tovi ja sit oliki jo päikkäreitte aika. Kissiki ehti siin syämise ohes kuivumaa.
On se vaa aurinko mukava näi talvellaki!
Illemmal sit kuuntelin plikan äänikirjaa, mitä hänelt koneelt tul. Tuntematon sotilas. Joku koulujuttu se o. Samal kuto pipoo ja sai sen sit valmiiksi. Tul alakerttaa sitä näyttämää päässäs pitäe ja oliha se komias. Eikä kulunu ku pual tuntii, ni toine huutaa alakerras, et "äiti, misä sä näit sen pipon mul viimeks?" Haa, hukka-nimine paikka iski jällee. "Keittiös!" Sit kuulu ettimise äänii ja syvii huakailui. Mä lähri kattomaa ja siälähä se pipo ol hellav viäres iha näkösäl... Ei vaa ollu osunu silmii... :P
Kommentit