Kosteet kelii o pitäny. Loska lätisee ja lumen korkeus piänenee, ku se tiivistyy täsä. Märkkää, märkkää.
Ja niihä se ol voimal piharakennukse lappeeltaki lumet humpsahtanu suaraa keskel pihaa. Hyvä, ettei ollu kettää al. Ei täst kuvast oikkee näy, mut kyl siihe aikamoiset määrät lunt tul. Ja om muute märkkää ja painavaa! Poika sitä lykki kolal poijes, pihar reunamil ja siit sit lappiol vanhoje kasoje yli. Vahva täytyy ol, et jaksaa. Mut eipä olis paljoo ollu autol menoo, jollei sitä hommaa olis tehny. Toho olis meinaa jo vähä isompiki auto kyl jämähtäny kiines. Reippaaste korkkiamp kasa, ku mitä auton pohjavara o.
Ja kömpelyyskausi senkuv vaa jatkuu. Jotenki sain tökkästyy sormen nii kovi ovenkarmihi (sellasee aukkoho, misä ei ees ovee oikeest oo), et kynsi napsaht poikki. Sillee niinkuu kippeet tehre, liija pitkält. Aijai!
Enkä saanu sitä sit eres oikkee kunnol siistittyy, ettei se nappais enää mihinkää kii. No, se tuntuu kyl ny oleva se piänemp paha, ku mä tunnun koko aja osuva JUST siihe sormehe; se jää vaatteisii pinteesee, se kolahtaa tualinnojihi, se osuu seinii... Juuh! "Kivaa"!
Ja sit hirastu myäs käsityän tekemine, ku eikös toi sormi ollu just se, mikä tuntuu enite kannattava tota puikom painoo... Juupa-juu! Pittää ainaski saar se kipu poijes, ni sit voi taas jatkaa. Mut voi että, mä oon tykästyny tähä mosaiikkikuvioho. Ny alkaa jo pikkuhiljaa muistamaa sitä mallii, ettei tartte ol koko aja ohjees nokka kii. ;D
Mimi ol käpertyny "takka"tualihi ja ihmettel mun vehtaamist sormenkynnen kaa. Ihmiset nyv vaa ovav välil tosi kummallissii. Mä leikkaan koirie kynnet säännölliseste, eikä siin ol mittää ihmeellist, mut joha irvistellää, ku leikkaa omaa kynttäs. Höh!
Kössiki siv vaa osas nii söpöillä, ettev voinu ol ottamat kuvaa, ku kamera ol käres! ;D
Upeet alkanutta viikkoo kaikil!
Kommentit