Taas taitaa tul yhrellaist sekametelisoppaa. Kuvii ov vaiks kui ja paljo, erilaisist aiheistki. Mä oon täsä jossaivälis miätiskelly, et pitäsiks irrottaa asiat omiin postauksihis, et ne olis myähemmi helpommi eroteltavis, vai jääks ne ekat postaukset siv vaa suurimmalt osalt kävijöist kokonas huamaamat? Ite kurkin suasikkiplokie kaik postaukset, vaikken läheskää ain ehri niihi kommentoimahankaa. Niihi tulleitte kommenttie perusteel vaa välil tuntuu, et kaik ei tosiaankaa nii tee. Jos o viimesimmäs, päällimmäises postaukses viittaus kaks postaust taakseppäi ilma linkkii, ni moni lukija tuntuu tippuva kärryilt. Mut jatkanks samaa sekalaist postaustapaa, vai jaanks tapahtumat osihi? Siinäpä kysymys... Saa nährä.
Päänsärky o yrittäny välil enemp välil vähemp tehrä seuraa. Särkylääkkeit o ny kulunu. Mä oon sit lääkkeev vaikutust orottaes napsinu kuvii tassuttajist ja kaikest muust, ku ei pysty millää keskittymää numeroihi sillo, ku särkee.
Muutamaan kertaa yriti, ku kipu tul ikäänku takavasemmalt töit tehres. Yriti pinnistel yhre jutu loppuhus saak, mut kyl niiv vaa jourusi laskemaa sen kymmenee kerttaa iha yksinkertastki asiaa, et ei siin men ku aikaa vaa hukkaa iha turhaa. Ärsyttävää!
Onneks näät tassuttelijat silti ova mukan menos ja antava viihryket sillonki ku ittel ei nii kauhia hyvä olo ol.
Vähä oliva kummissas, ku yhtäkkii rupesi kameran kaa heilumaa.
Sillee kesken kaike.
Mut nätiste poseerasiva. :)
Susuki tul sit seuraks.
Sinisilmii ov välil koviv vaikkia kuvihi saar.
Varsinki ku tää poseeraamine väsyttää niim paljo, et ei ollu ku hetki, ni yläkerras veti sikeit Mustiksev viäres.
Herttane pariskunta.
"Nääh, mitääh?!"
Takatassuhaliote hallus.
Ja vähä ajam pääst oltii sit molemmat syväs unes...
Saint Paulioitte kukkaset piristävä olkkarii kans. Vaaleempan...
... vähä tummempan...
... ja kaksvärisen.
Köökkii taas kaunistaa tää orkirea.
Sitä vois tuijottaa vaiks kui kauva.
Ny tupsaht eka siämen/taimiluettelo postilootaha. Aikas myähää, ku viime vuan muistaaksen tul eka jo ennen jouluu.
Mut mitä kaikkee ihanaa täält löytyiskää! Mää en ala! Tarttettais jottai näyttävää tiävvarre kaivorumpuhu ja ehrottomaste lipputankopenkkihi, mut enhä pist pahaksen mistää upeuksist terasseillekkaa... Aijai! Eikä olis mitenkää hurjan kallist (jollei kauppaa tyhjäks ost), mukku meil ei ol sitä esikasvatuspaikkaa missää... Snif!
Omatekemähaasteej juttut ova loppusuaral, mut päänsärkysen siit hommastkaa ei tullu mittää. Kokeilin, et menisiskös tää mosaiikkikuvio jo ilma ohjeitte lukemist - ja sainki sitä sit sillee ettippäi (mahrolliset virheet saava siv vaa olla), et ny o enää yks kuvioruurulline tekemät. Sit se olis valmis. Ja ku loppu häämöttää molemmis töis, ni ehrisi sit ettimää jo sen seuraavan tyänki, mitä lähen tekemää, ku näät ova pois alt. Pikkase taas muakate, mut tarkotus olis saar omaam makkarihi uus verhokappa. Austraalialaise mallim mukkaa. Kesä alkaa ol miäles jo käsitöittenki puitteis.
Olkkarim pöytää tyäpöytän käyti, ni Kadi tul siihe lähistöl. Divaaniha o nyv viäl täsä takaove eres, ku ei olla saatu (viäläkää!) apupöytää poijes rappuje alt. Kadi o sevverti korkkia, et näkkee takaterassi kaiteire ylitte mailmam menoo.
Vaiks haukotuttamaaha se rupes, ku siäl ei sitä menoo pahemmi ollu.
Ja koht ol piänel kiäpil neitone untem mail.
Kissi taas muutev vaa söpöili.
Meijä rakas resupetteri.
Iltapäivälenkil alko ollaj jo melkose hämärää, mut pääti silti ottaa kameram mukkaa. Koirat saiva hoitaa hätäs poijes alt ja simmää vaa pyysi heit hyppäämää tiävvarre lumihankkee ja orottamaa. Ei oikkee ollu mukava paikka, mut pysysivä ny kummiski. Tottuneet näihi ihmiste kummallissii päähämpistoihi. ;D
Mut olipas kiva, ku Kissi tajus, et siäl voi korkkial lumem pääl kulkkee. Ku o jatkoremmil Kössis kii, ni Kössiki sit samal innol nous sin kans. Täskohtaa tosin rupes jostai kaukaa kuulumaa hurjaa koiran haukkuu ja kaik jähmettysisivä niil sijoilles. "Mist se oikkee tulee?"
Haukku jatku vaa, ja Mimi ol ainut rohkee, joka uskals kulkee korkkial näkösäl. Kissiki tul tiäntasol ales, ku haukku ei loppunu. Ja Kadiha ei muv viärelt liikahra, jos o jottai, mikä vähä pelottaa. Mimi ol vaa nii hauska noitte tikkujalkojes kans, ku uppos välil ain rintamust myäte lumehe, mut siält sit noustii taas ja jatkettii ettippäi. Ny ei näyttäny lumi haittaava.
Saim myäs kummallise tyätarjoukse sähköpostii. Enklannis oleva tyävvälitysfirma haluis, et mä menisi auttamaa Australiaa heijä asiakkaan etäkonttorin perustamises. Huh-hah-hei! Kiäli pitkällähä mä tällasee tilaisuutehe tarttumaa, juu... Mullaha o iha hallus kaik Australian lait yritystoiminnan puitteis, puhumattakaa sit siit yritykse toimialast, mikä ol laarukkaire loma-asuntoje vuakraus. Jup-jop! Ei siis hajuakaa! Ol jo kaik palkat ja kaik kerrottu valmiiks ja sem pualest kyl voisis vaiks tyähö tarttuukki (kolme tonnii viikos, euroin), mut mä jäim miättimää, et mikä klummi tähä liittyy? Ei ollu linkkei klikattavaks, yhteyreotto sähköpostil (kaks eri osotet) lisätiatoje saamist varte. Sain sen lisäks mun virallisee meiliosotteesee, enkä yhtää tiär mitä kaut ova saaneet osotteen käyttöös. Oha mu yrityksel kotisivut, mut siäl o kaik tekstit suameks, et mist liänevä sen sit löytänykkää. Jotenki vaa kuullost jo iha liija hyvält ollakses totta, ni en uskal ees vastat, et ei kiitos. Ny mum miälikuvitus tän osalt loppuu keske. Kaikkee sitä.
Iltalenkil olles kipitelttii tiävviärt pitki ja siihe meijä ohi ajo hittaaste auto ja sit se pysähty vähäm matkam päähä keskel tiät. Mä aattelin, et jos tarvii jottai apuu, et kysyy osotteit tai jottai, mut eiku siält ryykäs autost ulos naine, joka puhu - tai huus - kännykkähäs. Riita menos. Mimihä sit kans haukaht siinkohtaa, et viaras huamais meijänki olemasolon, ku kävelttii sinneppäi koko aja. Mut naise huuto jatku vaa ja koht huus sinne luurihi, et "Men kuusehe!" ja heitti kännykkäs hurjal vauhril autoho sisäl. Pist sit tupakiks siin autov viärel kuskinovi auk. Mimi taas tosa huutokohtaa haukaht uurestas, mut me olttii ku ilmaa täl naisel. Pimeetähä se jo ol, mut mul ol taskulamppu, eikä Mimin haukkukaa mikkää kaikkeist hiljasimmast pääst ollu... Vast ku tulttii viäl lähemmäs, ja naine ol ehtiny jo jonkiv verra tupakistas nauttimaa, ni ilmesest huamas meijät, ot paremmi tupakin kättees, astu autoho, paukaut ove kii, avo ikkuna ja läht menemää renkaat tyhjää pyärie ja kivii altas paiskoe (onneks ei oltu auton takan, vaa vähä sivus). Eipä ol moistakaa enne koettu.
Iltasemmal sit Mimi otti taas soffatyynyl hyväm paika ittelles ja nautiskel takal lämmöst. Mä laittelin taas viikollopu Hyvänolo Iltapäivä -tilaisuure juttui valmiiks pikkuhiljaa. Se ov vast sunnuntain, mut hyvä ol ajois valmiin, niim pitkäl ku pystyy vaa. :)
Kommentit