Isäntä pit etäpäivän tyäskennelle koton, ku olo ol sevverti lunssane. Hää sit valtas kööki, ni mää istuksi soffal ja tein töit olkkarim pöyrä ääres. Tuttu juttu seki.
Mimi vahti, et tyä tul kunnol tehtyy. =D
Pakkast ol aamul -26 ja päiväl se ol -14, kunnes illaks läht taas alespäi. Iltalenkil -23 taas. Aurinko o kuitenski päivisi paistellu komeeste.
Ystävämpäivätulppaanikki o avaantunu - ja näyttävä kauneilt. Tykkäävä varmaa täst viileemmäst huaneilmast, ku pysyvä pystys (ain enne mul tulppaanit ova pakannu "kaatumaa").
Ihanaa kaunist keltast, punast ja oranssii.
Vaikken nii oo oranssin ystävä, ni kyl tällaset väripilkut vaa piristävä!
Ystävämpäiväyllätys tupsaht postist kans. Ihana silikonine patalappu. Syrämmalline, kuinkas muutenkaa. Ja ihanan kortin kera...
... totuuksii tekstinäski! Nii se taitaa elämäs olla, jollei ol huanoi asioi, ei ol hyviikää, jollei joskus kärsi, ei ossaa rakastaakkaa, jollei olis surui, ei olis iloi. Kiitos kovaste! Mult jäi epähuamios viime viikon lunssan takii kaik ystävämpäiväjutut unohruksii, etten kortin korttii laittanu menemää tänä vuan. Vaiks munst on kyl kiva huamioir tällane päivä, ku ystävät ova NII kovi tärkkiöit!
Kommentit