Tyät ei ny ainaskaa lopu keske. Huamasin täsä, et kyl vaa kummaste noppeemmi sujuu hommakki, ku alkaa ajatuski olla mukan. Nykku saa vähä paremmi nukuttuu yäl, ni jaksaa päivälki iha eri taval. Viäl vähä aivastuttelee toisinas ja kröhityttää, ja ääni tulee jostai maan alt, mut alkaa olo olemaa taas jotakuinki normaali.
Aamusti ol parikymment astet pakkast ja laiti kokeilumiälel Kössil noit Mimin vanhat tassutossut. Melkkest puhkikulunuiha ne ova, mut kyl ne nyv viäl enemp lämmittää ku ilman niit. Ensteks alkkuu Kyösti sit pomppiskel ja hyppel, ku yritti iha huamaamat niinku pompat "ulos" tossuist, mut ne pahukset seurasiva mukan koko aja. No, ulkon sit sellast hassuu tosiylös-tassuttelu-köpöttelyy mentii enste, mukku pikkasem matkaa menttii, ni sit ei enää ollu mittää onkelmaa. Paremmi ku hyvi hoitu tää tossutotuttelu. Eikä nostellu tassujas viluissas kerttaakaa koko lenkil.
Tul huamattuu kans, et kyl se vaa päiväki ojjo pirentyny. Vanhukset tupsahtiva pihal yllättäi just siinkohtaa, ku olin miättimäs iltapäivälenkil lähtöö. Tehtii siv vaa pikane pissityspyrährys mettärreunaha - ja koiril oliki kiirus siin hommas, et pääsivä äkkii takasi "namutärin" lähettyvil. :) Näist ei varmaa mialuisampii viarait enää vois ollakkaa. Saatii ihanii viäl lämpimii tuareit leippiiki, mitä äitee ol tehny. Nam! Kiitos! Kaffetelttii ja sit heijä lährettyy pistin koirat taas ulkoiluvalmeiks. Vajaa kymmene astet pakkast, mut aikamoine tuuli, vaikkei yht kova ku eile. Ei tarvinnu mittää kunno pakkasvermeit sentäs täl kerttaa. Enne jokast lenkkii täytyy käyr lämpötila kattomas, ku koko aja mittari heiluu iha mite sattuu.
Kaivo mettäpoluv viäres. Oiskos toivomuskaivo?
Ryhmäkuvei tek miäl saar ja eiku miättimisist tekoihi sit.
Sattu Mimin remmi menemää korvan ylitte ja sehä pit ravistaa siit poijes.
Sit ol kivamp taas poseerat.
Vaiks vähä häiritti pari koiraulkoiluttajaa, ku men siäl mun takan tiäl.
Mettäs ol paljo puit taipunu polum pääl. Mut hyvä ol muute tarpoo, ku muut kulkijat oliva tallonu polun kovaks kulkee. Koiratkaa ei pahemmi polult mihinkää poikennu.
Pysähryttii sit viähättäväm pikkase autiotalom pihas taas ryhmäkuval. Täl kerttaa siält vähäm matkam pääst kuulu haukkumist ja koirat yrittivä nährä, et onks joku tulos.
Ei ollu. Ja siit me sit jatkettiinki matkaa.
Isäntä rupes puuhailee hernekeittoo ja pannarii meil het, ku tul kotti ja mä otin taas pitkäst aikkaa virkkuutyän kättee. Jotenki alkaa ol sellane "säästö"fiilinki pääl, ku tiätää, et lanka loppuu keske...
Kommentit