Tosa jo aikasemmi laiti tiatoo, mite voi konkreettisest Japanis luannovvoimie kuim myäs yrivvoimaloitte lähialueilt evakkoho siirrettyi kotis menettäneit huamioir. Piän osotus siit, et maailmal ihmisev välittävä. Evakkokeskuksis olevil ihmisil ei ol paljoo mittää omaisuut mukanas. Osal tsunami vei kaiken, osal kaik jäi rarioaktiivisuure tai sen uhan takii jälkee. Vaihtovaatet o niukalti ja pesumahrollisuurekki osaltes hankalat. Vaatimattomaste jo uuret, puhtaat sukat tuntuva ylellisyyrelt. Ja ku japanilaiset ova ain kovaste tykänneet ulkomaalaiste kirjeist, ni samal täsä voi yhristää useamppii asioit: puhtaat lämpimät sukat, viästi ulkomailt ja vesitiivis pussi, misä voi myähemmi säilyttää jottai, mitä haluu kuivan pittää.
Sivuilt löytyy hyvät ohjeet, käännöspalvelu enklannist japanii. Tällane pikkane toimitus meilt lähtee ettippäi. Mittää muut ei kannat pussukoihi laittaa mukkaa, vaiks miäli tekis - jääväv vaa turhaa tullihi.
Kevät kovaste orotellaa, mut lissää lunt vaa tupruttelee säännölliseste. Näi valkeet meil ol tänäpe aamuste - ja ollaa melkkest jo huhtikuus...
Kaunistaha se o, ku o puutki valkosin ja aurinko paistaa, mut ei täs kyl paljoo kevääntuntuu ol.
Pakkast ol kuutise astet ja linnukki oliva hiljaa. Joku yksittäine yritti sinnitel jostai oksie piilost sillon tällö. Reppana.
Tiäki ol valkosenas. Noh, puhrast ainaski joka paikas.
Ja ennenku tultti kotti, pit tiätty ottaa ryhmikset, ku kerta kamera ol reissul mukan.
Nappasiv vähä eri etäisyyksilt, et sai eri taval ympäristööki mukkaa.
Sikku siirryin kauvemmas, ni alko Kissi mennä Kössin taa piiloho. Ja Mimi meinas, et nysse jättää miettit ja ol melkkest lähtemäs jo mum perää, mut saim pirettyy toise paikallas kummiski.
Sikku vähä Kissii huhuilin, ni kurkkas Kössin ja Kadiv välist.
Jokuse yksittäiskuvanki halusi ja Kadi pysähty het, ku kamera tul liki.
"Ai, et tällane juttu. Taas!" *huoh*
Ja istaht pepulles poseeraamaa. :P
Meijä lumihirviö-Kissi taas ei meinannu millää malttaa pysyy hetkeekää paikoillas. Mikä o aika harvinaist.
Näytti siv viäl Kössil kiältäki.
Vaiks Kössil ol vaa jo kiirus kotti, et saa aamiaist massuu.
Mimi taas yritti saar selvil, et mist se yks ja ainuu lintu, joka uskals äänt pittää, konserttias laulo. En kyl tiär, et näkiks vai ei. Mä en ite nähny mittää.
On sitä siin valoo ja varjoo, tummaa ja vaaleet sulas sovus.
Ja nää kaks etunenäs: "Kotti, kotti! Mennäjjo kotti!"
Ja vika kuva etuterassilt. Pöyrält o krapsutettu jo ussemma kerra lumet poijes, mut ei sitä vaa tunnu tyhjäks saava millää... Kevät, kevät, missä oot kevät?
Aamulenki ja aamiaisej jälkkee oliki sit sopivaste kauneusunie aika.
Kommentit