Jos o säit ihmetelty tänäpe aikasemminki, ni ihmetellää viäl vähä lissää. Miätin oikkee, et mitä kelii tänäpe ei olisis ollu. No, kaatosaret. Vet ei ol tullu, vaiks lämpömittari hetkiseks plussam pualel meniki. Rakeit sit tul kyl, vuarotelle lumen kans. Ja siis sitä aurinkookaa unohtamat.
Pual kuure aikkaa aamul Mimi herätti munt, et pitäs ulos men. Heiti siv vaa takin yäkkärim pääl ja laiti kenkät paljaisii varppaisii ja menttii mettärreunaha. Oksennukse tää neiti sit sin pusikkoho heitti. Ja sej jälkkee olis pitäny käpysotasil ryhtyy. Tuuli ku niit o tualt puist tiputtanu. Mut menttii kummiski sit sisäl. Pisut ehti kyl tekemää kans. Koko talo ol muute viäl iha hiljane. Aamulenkil otin kameram mukkaa ja ryhmis sit tääl tiätty. Hämärää ol...
... ni otin salamanki avuks. Enkä kovim monttaa otost ottanu, ku sormet meinas jäätyy. Täl kerttaa sormet enste ja kamera vast sitte.
Sisäl ku olin koiril saanu ruuval laitettuu, ni alko satelee lunt. Täst kuvast jo huamaa, mite o lumi alkanu sulamaa - mun kynttilälyhrykki ova taas ilmestyny näkyvii.
Mimi ihmettel rakeitte ropinaa akkunoihi osuessaa, eikä malttanu kunnol torkahtaa.
Mut koht ol sit kattelemas takaterassim menoo Kadi-solmuv viakus. En tosiaankaa ymmär, millasii kiapsuihi tää yks "pikkuneiti" ittes ain välil saa.
Mustis kans kovaste seuraskel munt. Kattel, ku olin yläkoneel...
... mut ol mukan menos myäs alakerras.
Ehti kyl ottamaa pitkät tirsat Kissin kaa sänkyl kans. Ei sitä ny kokoo päivää jaks toist seurat, ku ei mittää herkkuu siit saa. Kauneusunekki ova tärkkiöi.
Yhreksäv viikkoo ova näät orkidean kukat jo kukkinu! Mun ov välil täytyny oikeest miättii, et onkoha tää sittekki muavikukkane. ;P Heh! Tää koristaa mun toist "tyäpöytää", eli köökin ruakapöytää. Siin tiliöires silmät ain välil tähä kaunistuksehe osuva.
Mut kaunistusha se o tääki! Susu miättii täsä, et oliskos päiväpeitom pääl, vai köljäytyiskös sinne al. Eikä menny ku hetki täst kuvan ottamisest, ku sänkyl löyty yks ylimääräne kuhmura.
Eilisee iltaha jos viäl palataa hetkeks kans. Plikka leipo meil muffareit (hää sanoo muffineit ja mää sanoisisi et muffinssei, mut kummiski) ja saattii sit herkutel.
Nam!
Enkä oo neulettakaa unohtanu. Sevverti pitkää päivää töit tehny, et vast koiralenkij jälkkee oon ehtiny puikot kättee ottaa, eli siin pual kymmenemmais. Hetki kilkatust, unilauluks, ja sit oliki hyvä aika men nukkumaa. Ja täst mä siirryn ny hetkeks tän kutimem parihi ennenku sit seuraavaks lähetää ulos koiruuksie kans. Susu orottelee iltanaksujas jo. ;D
Kommentit