Tyäkiiruit, virkkailuu ja taimisteluu. Siin se aika o lähinnä ny menny. Lumi sulaa vauhril, vaikkei ny sunnuntaij jälkkee aurinkoo ol näkynykkää.

Kuvaton postaus tulee, ku en saanu jostai syyst kamerast kuvii siirrettyy koneel, täytyy myähemmi tutkii tarkemmi, misä liä vika. Eipä sil, ei siäl kovim monttaa kuvaa olisiskaa, ku ei ol pahemmi kamera käres ollu.

Viättii kaks kassillist taimii vanhuksil täsä ja saattii oikkee soppaa syäräksemme, kiitos! Meinattii mennä ristiinki, ku tuliva autol vastaa just siin heijä tiähaaran kohral, soitim perää ja kääntyvä takasi. Ei onneks ollu minuuttiaikatauluu. Siäl o pelloil vet iha "järveks" ast ja jopa sorsat ova ottanu siit ittelles taukopaikkaa siirtyessäs omil kesäpaikoilles pikkuhiljaa.

Ja vaiks taimii läks, ni silti mul o noi minikasvihuaneet iha täyn. En tajuu, et mist oikkee niit sain sit sillee otettuu, ettei missää näy eikä tunnu. No, multtaaki pitäs hankkii ennenku pääsen jatkamaa koulimissii. Laventeleit en ol viäl mihinkää purkkihi saanu, enkä oreganoo. Muit alkaa ollakki jo. Ja kurpitsat kasvava silmis nii, et mihi niitte kans oikkee jourutaankaa viäl...

Eile iltapäiväl jatkoin tavallise lenkij jälkkee ulkoiluu viäl Kadin kaa. Lährettii suaraa, etten ottanu ees vaatteit ittelt poijes, enkä antanu ruakkaa kellekkää. Tul toine sakemanniulkoiluttaja vastaa ja sil ol melkossii onkelmii saar koiras kulkemaa tiär reunaa pitki. Mä näin näitte tulevan jo aikas pitkält, ku o pitkä suara täsä ja olin ottanu Kadin aikas liki, kulkemaa jo melkkest mun taa. Hihna kummiski löysäl, sillee, et jos Kadil tulee miäliteko lähtee kaverin lua ryntäämää, ni matka loppuu ennenku ehtii tiäl, eikä saa vipuvart menohos. No, Kadiha hämmästel tät tulijaa kyl itekki, mut välil sit haistel kovaste "tärkeit" hajui tiär reunas, et anto rauhottavii signaalei kohti tulijal. Tää miäs, joka toist koiraa ulkoilutti ol iha hikipäissäs ja just ku oliva menny meijä ohi, koira alko kunnon ärinän. Kadiki sano "vuh" ja siirty vauhril mun ettee, et mä olin koirie välis ja kurkki varovaste mun ohitte taakse. Mä vaa et "mennää, jatketaa" ja astusi ettippäi. Kolme-neljä askelmaa Kadi peruutti mun eres, ennenku läht taas kulkemaa normaaliste. Tää toine koira äris ja haukku viäl pitkää meijä siirryttyy näkymättömii, ku käännyttii omakotitaloalueel. Miätiv vaa, et onks tää joku uus koira, vai uus perhe, vai onkoha koira hoiros tääl jollaki. Aikuine se ainaski ol, muttei ol koskaa enne tullu meit vastaa missää. Rankkaa tollaset lenkkeilyt nii koiral ku hihnan toises päässäki, jos eivät tee mittää asial, ja kummiski lenkkeil tarttis. Myähemmi mä harmittelin, ettei tullu nii tarkkaa tätä miäst kattottuu, et tunnistaisisi, jos tulis ilma koiraa jossai vastaa, et voisis vähä ehkä kysel, jos tarvittisisiva apuu ja noi hurjan ku koira o vastaantulijoist, ni ei siin paljoo tual ajotiäl varsinkaa, ruvet juttusil. Täl miähel ol kyl iha täys tyä saar pirettii koiras ees jotenkute hallinnas. En tiär mitä olisis tapahtunu, jos remmi olis irronnu miähe otteest tai se olis menny poikki. Sellast ärinää ja irvistelyy ol koiralt, ettei se näyttäny silt, et se olis halunnu kaveerat kenenkää kans.

Mut eiku hommii. Ilost keskiviikkoo!