Stansta (osa 1) Muurin ulkopualel alotti jatkokertomuksen, joho oot Sinäki tervetullut mukkaa jatkamaa tarinaa. Säännöt lyhykäsyyressää:

  • Kopioi ensin edellinen jakso blogisi kirjoitustilaan helpottaaksesi oman tekstisi kirjoitusta.
  • Jatka tarinaa käyttämällä alkuperäistä otsikkoa.
  • Ilmoita edellisen kirjoittajan kommentteihin uudesta jatko-osasta.
  • Pyydä seuraavaa kirjoittajaa ilmoittautumaan itsellesi etukäteen, ennen kuin seuraava osa on julkaistu.
  • Ota rento asento ja jatka tarinaa jättämällä tekstin alkuun edellisen kirjoittajan viimeinen kappale.
  • Selvä? Muista että olet aina kirjoittaessasi edellisen kirjoittajan armoilla tarinaa ja juonta kehitellessäsi.

Antoisia luomishetkiä!

Erelline osa Liskolandiast (osa 2):

... "Mutta tuo mies? Miten voi olla mahdollista että ylipäätään kukaan osaisi tulla tänne Piilopirtille, niin kuin nainen oli mielessään alkanut mökkiään kutsua? Ensimmäinen orastava pelon tunne sävähti naisen jäsenten läpi. Vaikka nainen oli omalla nimellään allekirjoittanut vuokrasopimuksen, hän oli kuitenkin ottanut eron jälkeen äitinsä tyttönimen käyttöön, vaikka siitä olikin joutunut maksamaan yllättävän ison maksun. Maistraatissa olivat sanoneet että oman tyttönimen saa ilmaiseksi, mutta muista, vaikka kuinka olisivat suvun nimiä, on maksettava. Siis nimen perusteella ei kukaan hätä olisi löytänyt. Mutta miten? ja KUKA tuo mies oiken on?" ...

jatkotarinaan-kuva-300x224.jpg

Osa 3

Mies hymyili ja katsoi päätään hieman kallistaen naista. - Et taida muistaa? ja jäi odottamaan naisen vastausta.

Lokki kirkaisi kauempana, vesi toi äänen kaikuna rantaan. Laineet liplattivat laituria vasten ja vaikka nainen tunsi, että aika olisi pysähtynyt, linnut jatkoivat innokkaasti touhujaan rantametsikössä ja tuuli humisutteli puitten latvuksia. Tuulenvire sai märän ihon kananlihalle. Vai oliko se sittenkin joku kaukainen muisto miehestä?

- Oletko varma, että olen se, keneksi minua luulet? kysyi vuorostaan nainen. Hän mietti kyllä, että on ollut aikalailla samanlainen koko aikuisikänsä, yhtä hoikkavartinen kuin nuorena tyttönä ja pitänyt hiustensa värinkin pääosin samana, pituus vain on vuosien mittaan vaihdellut. Jollei hänellä ole joku kovasti samantyyppinen kaksoisolento jossakin, niin mies varmasti hänet tietää. Vähintään lehtikuvien perusteella. "Kuuluisuuden kiroja; kaikki tuntuvat tietävän kuka minä olen, mutta minä en tunne ketään."

Naisen mielessä myllersi. Hän yritti epätoivoisesti saada muistikuvaa miehestä ja hän mietti samalla pitäisikö hänelle tarjota jotain juotavaa, vai pitäisikö vain komentaa mies matkoihinsa? Hän yritti käydä läpi exän liiketuttavia, ystäviä ja tutun tuttujakin, mutta ei millään saanut kohdennettua edessään olevaa vaaleaa miestä minnekään. Vapaa-ajalla vai liikeasioissa? Pitäisikö työntää mies veteen ja juosta karkuun?

Mies kallisti päätään toiseen suuntaan edelleen hymyillen ja tämä ele alkoi jo vähän naista ärsyttämäänkin. Hän otti paremmin kiinni pyyhkeestä, jota piti suojanaan kuin turvamuurina miestä vastaan. Miehen asentokin alkoi vaivata ja hiljaisuuden keskellä nainen alkoi miettiä miten pitkään mies pystyisi pysymään tuossa samassa asennossa. Hän tunsi miehen tummat silmät itsessään, edelleen kysyvinä. Naiselle tuli voimakas tarve nousta seisomaan ja kun hän lähti ylöspäin toinen jalka jäi vahvasti pyyhkeen päälle, jolloin noustessaan samalla pyyhkeestä tiukasti kiinnipitäen hän horjahti vaarallisesti vettä kohti.

Mies oli heti tilanteen tasalla. Hänelle ei ylösnousu hankalannäköisestä kyykkyasennosta tehnyt tiukkaakaan ja salamana hän esti naista tippumasta laiturilta veteen. Miehen ruskettuneet käsivarret kiertyivät lämpiminä ja vahvoina naisen ympärille ja auttoivat hänet taas tasapainoon. Meni vain hetki, niin mies ja nainen olivat jälleen erillään, nenät nyt lähempänä kuin koskaan ja he kumpikin tuijottivat toisiaan silmiin. "Ups!" ajatteli nainen.

Siittä sitte seuraavaa kirjottajaa kehiin! =D

Edit: Nettimartta kirjoittihe sitte sen neljännen osan: täällä! (KIITOS!)

Jatkotarinan koonti löytyy täält. Ja Stansta kokoo jutut kaik yhtehe tänne. Käykäähä lukemas! ;D