Sehä se, viikolloppu. Ja o iha silt tuntunukki, vaiks vähä pelkäsi, et mite pitkäl täytyy töit ahertaa. Onneks ei kovim pitkäl.
Pääosi ollu tällast yleist oleiluu. =D
Mut tänäpe aamul ei tätä lootaa enää näkyny missää. Kuva o otettu aikoi sit, ku oon toivonu saavani iha uure laatikkopirikkeen tähä, mukku ei meijä nikkarointitaitoset tahro saar aikaseks millää.
Tähä aikkaa postilootapaikka näyttää tält. Rautatanko o pystys, mut muut ei näy missää. Ei ol heitetty lootaakaa siihev vaa pellol tai ojaha, ku se o oikeest viäty jonnekki kauvemmas. Jos o keli musta, ni kyl ärsyttää muutenki! Isäntä läht pojan kans kauppareissul iha sil silmäl, et saatais uus loota huamist varte paikoilles, mut kaupoist ei löytyny lootii!??
Mut jos o muute harmaat ja lössöö kelii. Vet ripottelee. Ni lumi ainaski tuntuu sulava vauhril, mikä o hyvä asia vaa. Kesä saiski jo tulla. Talvi tuntuu tosi pitkält.
Susu olsis halunnu riakkuu Kadin kaa, mut komensin heijät lopettamaa. Susu sit purki enerkkiaas raapimispuuhu. Nelitahtiterotus toimii valla hyvi. Ja kynnet ova kunnos ja - terävät!
Tää o eiliselt illalt, ku moksut tuliva ja menivä. Ulos, sisäl, yläkerttaa, alakerttaa. Sitä ol yhres kiva seurat.
Samal lankal jatkan, mil jakunki tein. Jos ol vähä väärällaist lankaa kuvion tekemissee, ni ei se ny täsä virkkuuskaa kovaste näppärä ol, ohuempin ja paksumpin kohtines. Mut täl jatkan, ku alotinki. Kattotaa myähemmi, mitä täst tulee.
Kommentit