Oon tosi monelt kuullu ihmettelyy, et mite he ova ruvennu kattelee omii tai tuttavies koirii ja kissoiki eri taval, ku ova nähny näitte erillaissii ilmeit kuvis. Monet ova tykänny, et eihä lemmikeil mittää ilmeit ol. Mikä ittel o taas iha outo ajatus, ku mummiälest jopa linnuil o omii ilmeit, mist niitte miäliala liikkeit voi vähä arvail. Kallisteleva päät, nosteleva karvoi/höyhenii, pitävä kuanoo/nokkaa eri tavoil. Kaikist tulee erillaissii ilmeit esil.

1305696266_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kissoil ja koiril suun ja silmie asenno lisäks tuleva viäl korvat ja häntäki. Joskus selkä ja tiätty muuki asento ja tyyli mite liikkuva. Mikkää juttu ei ol nii yksselitteine.

Mist tul miälee, ku sanotaa, et haukkuva koira ei pure. Tää tuntuu iskostunee varsinki koirattomie päähä jotenki. Jos koira haukkuu siks, ettei haluu ihmist lähel, oikkee HUUTAA, et mee poijes, ni kyllähä se koira voi lopult purra, jollei saa muute asiaa selvitetyks. Eli täsäki riippuu, MITE ja miks koira haukkuu. Sikku koira jo puree, se ei tiättykää enää siinkohtaa yleensä hauku...

1305696494_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jo korvie asento kuvaa paljo. Taakseppäi olevat korvat kuvaa alistumist, kunnioitust (tai sit takkaa vaa kuuluu jottai äänt, mitä koira yrittää kuul samal ku kattelee ettippäi), tiukast niskaa vaste olevat korvat arkuut ja pelkoo, varsinki jos siihe liittyy viäl vähääkää tärinää. Suaraa ylhääl olevat korvat ova rennon koiran merkki. Korvat liikkuva sinne tänne, mist ny sattuu äänt kuulumaa. Ku korvat osottava suaraa ettee, ne voiva tarkottaa tarkkaavaisuut - tai sit uhkaa. Justkoht hyäkkäävän koiran korvat näyttävä ain ettippäi. Tosin siihe kyl taas tulee mukkaa murinaa ja ärhentelyy, kuano rypistelyyki ja hampaitte näyttöö, et ei pelkät korvat normaalitilantees vaikut yhtää mihinkää. Ne ovav vaa se 'vuare huippu'.

Näitte eleitte epämääräsyyre takii oon välil ihmetelly näit kaikellaissii asentotulkintalistoi, mitä koirakirjois joskus näkkee. Niitte mukkaa eleitte tulkinta olis niinku listan opetteluu ja se o siin. Sit kummiski voiraa niitte mukkaa kattoo nöyristelevä koira hyäkkääväks tai toisimpäi, riippue niist muist ristikkäisist eleist, mitä koira voi näyttää. Innostunu koira voi nostaa niskakarvas ja keskiselkäski turkin pystyhy, vaiks se liittyy myäs uhkatilanteissii, jollo koira yrittää harkitust näyttää isommalt ku mitä se oikeest o. Jäykät liikkeet tarkottaa jännityst ja jännitys koiral voi helposte purkautuu ärinän, normaalim pehmeet liikkeet taas pehmentää kaikkii muit eleit.

1305697054_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Mitäs meinaat?" Täsähä mää oon koko aja ollu..." Rento lötköilijä kummastelee...

1305697109_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sit o näit ihmiste eril taval jalostamii koirii, joil o luppakorvat ja siv viäl karvat silmiem pääl, joillaki karvat peittävä suunki (niinku cottonit), ja jopa koirie omat lukutairot voi mennä täsäkohtaa piälee, jolleivä ol tottunu toimimaa näitte koiriem miälest kummalliste otuste kans. Kaikkeist 'hauskint' o, et cottoni, joka ei ol ollu tekemisis muitte cottoneitte kans, ei itekkää ossaa välttämät lukkee toisii karvakerii.

Ja mitä tulee viäl koirie ja kissoje ilmaisuihi, ni aika paljo näil o samaa: tuijotus o uhkaamist, murisemine o varotus (ja kissoje sylkemine tulee koiril AIN yllätyksen), mut isoin väärinkäsityste aiheuttaja o häntä. Koira heiluttelee häntää ollessas ilone ja leiki temmellykses häntä voi heiluu hurjastikki. Kissan häntä taas heiluu harmistuksest, mitä isompi heilumine, sitä kiukkusemp kissa. Noh, onneks kissat, jokka o kasvanu koirie kans, oppiva tulkittemaa näit koirienki eleit, mut koiril tekkee vaikeemppaa pysyy häntääs heiluttelevast kissast eros. Heiluva häntä o vähä niinku leikkiinkutsu - ja kissaha ei täst välttämät ol ollenkaa miälissäs... Mut kissa osaa kyl sit näyttää senki, et vaiks mää häntää heiluttelenki, ni mä EN sun kaa leiki. :P