Tää ny voi men taas enemp tai vähemp valituksem pualel, mut naurattaa välil näät meijä keskustelut ja tapahtumat torpas, ku tuntuu, et yhteist kiält ei ol, vaiks kaik (poika- ja plikkakaverit mukaallukie) ollaa supisuamalaissii. Ja yhteiseloo isännä kans ojjo koht 23 vuat, ni yhteist kiält ei meil kyl ol ilmaantunu. Ajatusmaailmakki ova nii erillaissii, et jokasel tuntuu oleva iha omallaises 'maalaisjärki' asioire tekemissee.

Esimerkkitilanteit:

1)

Isäntä laittelee koukkui rivihi terassin takaosaha ja kysyy mult, et pitääks päätyihi kans laittaa koukut. Mä hymährän, et ei tiätenkää, ku niihi o tarkotus aikanas laittaa köynnöskehikot (hymährän sentakii, ettei siit ol kauvaakaa, ku ollaa asiast keskusteltu). Jep. Isäntä palaa touhuihis ja takastullessas sanoo, et ny o homma kunnos. Kiitos! Muv vuaro. Meen terassil narupuketti ja sakset käres ja meinaan laittaa reunimmaisest koukust lankaa kii. Mut. Ei ol reunimmaissii koukkui lainkaa. Ne reunimmaiste kasvusäkkie kuus kasvii vissii pysyvä isännä miälest ylhääl ilma tukii ittekses. Sikku käyn kysäsemäs, et miks homma jäi vähä keske, et kaks koukkuu puuttuu, ni hän sanoo, et hänhä kysy mult, et laitetaanks niit ja mä sanoin, ettei. Mä taas oon täsäkohtaa iha kysymysmerkkin, et eihä mult sellast ol kysytty. Juu-u! Sä sanoit ettei päätyihi laitet koukkui lainkaa. Hah! Sana 'pääty' ol mummiälest terassin kaks päätymäist sivuu, eikä takaosa, misä meijä tomaatit ja ananaskirsikat kasvaa, isännäm miälest se sit ol ne reunimmaiset koukut. Siis?!!! Ok. Sain ne reunimmaisetki koukut sit kummiski.

2)

Jätin meijä isomma pikniklaukun vaatekaapin ettee, kylmälaukum pääl ja pyysin isäntää nostamaa sen ylös, mut laittamaa sen piänemmä pikniklaukun alle. Mun pituus ei riitä ja lattiatilaa ei tualil siinkohtaa ollu. No, seuraavan kerra huamaan, et laukku o hävinny ja kurkkaan varmistaakseni, et se ei ol painavampan piänemmäm pääl. Ei näy laukkuu missää. Pit oikkee kattoo ympäril, et voiks sellane iso laukku jäär näkemät jossai nurkas. Ei näy. Pakko kysyy, et mihi se tul laitettuu. Juu, isäntä ol sujauttanu sen romuvaraston toimival kuistim parvitilal. Kaikkie sen edustal olevie tavaroitte (mihi just ja just yletyn, jos varpistan tualim pääl) TAAKSE. Sikku kysyn, et miten tää ny löi yksii sen kans, et tää laukku pit pistää piänemmä ALLE, ni hää vaa kohauttaa olkapäitäs, et kyl hän vähä ihmettel, mut kyl hän sen sit 'jollai taval' sai ittelles järkeiltyy, et tää ol se mitä mää pyysin häne tekemää. VARMAAN! Ny meijä pikniklaukku o nii syväl säilötty, et sinne ei ylety isäntäkää, ei ilman tualii, eikä tualin kans. Ei tairet sitä nährä ennenku tulee ylempalttine siivousinnostus - ja saaraa hankittuu kunnon tikkaat...

3)

Isäntä kokkailee ekaa kertaa kevätkääryleit ja pyrkii nii oikkiaoppisee tekotapaha ku mahollist. Noh, aineksii ei vaa iha löyry ja sit yks sun toine aines muuttuu matkav varrel pikkase toisellaiseks. Niinku maissitärkkelyts Maizenajauhoks (perunatärkkelykseks) ja sellast. 'Oletettavast' se maissijauho siäl o siks, et se sitois niit täytteit yhtee ja sama toimintoha sil o? Siv vaa valitaa, et onks se tummaa vai vaaleet, mitä halutaa täytteesee laittaa... Noh, plikan poikaystävä ol kans mukan touhuis kovaste ja sito käärylöitte reunoi munavvalkuaisel. Ja ku kääryleet pitää uppopaistaa, ni valmiiks käärityt sit orottamaa paistamishetkee - saumapuali ylöspäi, 'et kaik näkkee misä se sauma o'. =D Meinasin ratket täsäkohtaa. Ihanku sitä ei tiätäis, et sauma o alapualel, ku sitä ei yläpualel ja sivuil näy.... Mut kummiski. Itte olisisi tehny toisin, mut empä mää siäl köökis häärännykkää.

4)

Meil ol jottai keppei keskel pihaa, vissii jonkillaise taapelim pohjan olleit ja ne o pyäriny yhre kasvipenki lähettyvil. Mä ain välil oon siirrelly niit, ku oon yrittäny saar niit näkymättömihi ja ain ne vaa tuntuu oleva tiäl. Sanosi sit isännäl, et oliskos noil joku toine paikka, misä niit voisis vaiks tarvit. Kai sellane löytyy, hää sano. No, silti ne kepit vaa ol ja pysy paikoillas vaiks kui kauva. Sit hän tartti lautoje leikkaamist varte alustaa ja otti kepit käyttöhös. Mä huakasin, et nynniist kepeist päästii. Homma tul tehtyy ja isäntä huakas, et ny väsyttää. Häne täytyy ny het siivot jälkes, ku muute hän ei jaks sitä enää tehrä. Vei laurajjäänteet poijes ja johrot (jokka kyl ova viäläki etuterassin tualeil rullal) JA kanto sit ne kepit takas siihe kasvipenkiv viäree...

5)

Miätittii taloremppaa tehres, et millane ovi kuisti ja eteisev välihi laitetaa, ja mää halusi siihe lasiovee, et saarais tota meijä pimeet eteist pikkase valosammaks. Piirreltii kuvii ja katteltii kaikellaissii esitteit. Ehrottomaste EN halunnu sellast ovee, misä olis lasii alas saakka, ku kokemuksest tiäsin, et lattiat tulee olemaa täyn kenkii. Se näky ei ol kiva olkkarist kattottun. Noh, isäntä läht kauppaha ja tul sit syvän huakaukse kera takas. Ei siäl ollu sellast ovee, ku mää halusi, vaa osti nyssit sellase, mis EI ol lasii alas saakka. ;P Täh! Just sellasenha hänem pitiki ostaa. Et ol onni onnettomuures täl kerttaa!

Oivoi, näitähä tapahtumii olis, mut ne kaikkeist naurettavimmat, eli riirat, jois ollaa molemmat (tai usseemp ihmine) iha tuahtuneit ja sit lopult jossaikohtaa tajutaa, et mehä ollaa asiast IHA SAMAA miält. Asia ov vaa ilmastu nii, et toine (toiset) ei ymmärrä sitä. Siis ku mehä EI puhut samaa kiält! Sit voiraa jatkaa senkij jälkkee riitaa, et 'säähä sanosisisisisit...' tai 'miks sää sit sanosisisisit...' :P

Saaha sitä elämää miälenkiintoseks näinki. =D