Aamust ast aikas kuumaa ja helteisemmäks vaa men, mitä piremmäl päivä kulus. Susu Ja Kadi ottiva raollas oleva takaove eres kaik nautinnot irti, mitä siält piänenki tuulahrukse sai sisäl saak tulluks.
Eile laitetut kukat vaasis ova osaks varsi hyväkuntossii ja kauneit, osaks vähä notkahtaneit.
Surffiiniat näyttävä tykkäävä.
Palavarakkaus o ihan ku uus viäl.
Eikä ol harjaneilikoissakaa mittää vikkaa.
Malvoist tippuu alimpii kukkii sitä mukkaa, ku ylimpii nuppui avautuu. Varsi pyssyy pystys ja tanakkan kuitenki. Upee leikkokukka näköjäs.
Ja on siin hauskoi yksityiskohtiiki.
Mesiangervon tupsukat ova valahtanu vaasin reunoil lötköks putoukseks.
Se o jotenki ku sulaa vaahtokarkkii... Ja ainaski täm päivä o sinipellava pitäny kukintataukoo, mut varret ova pystys ja nuppui löytyy, et kattotaa avaaks niit uussii viäl myähemmi.
Ja ku kameran kaa heilusisi, ni pit sit ottaa vähä lissääki kuvei. Siirsin ny etuterassin kukkatelineelt muratin ja yhre kesäkukan tähä kääpiöauringonkukav viäree. Siihe pit kasvaa dahlia, mut luulen, et se ei tykänny täst vesikiremullast ja märätti mukulas. Ei siält ainakaa kaivuul mittää mukulaa enää löytyny, minkäällaist.
Tähtisilmä toivottavaste ny uures 'korissas' tulee viihtymää. Ainaski o multatilaa enempi ku aiemmi.
Petuniat ova hurjan kauneit ja kukkiva kovaste, kunha muistaa nyppii niit kuihtuneit välil poijes. Nii, ja antaa vet. O vähä katokse al, ni sateellakaa ei ain saa niim paljoo vet, ku tarvittisis.
Siin viäres sit pelakuu ja juaru kasvaa ja komistuu. Uussii kukkavarsii ov vaiks kui ja paljo.
Iha niinku täs emokasviski. Siit ojjo tainnu kaik vanhat lehret uuristuu. Lörppälehtie tilal o kasvanu vahvat ja terhakkaat.
Vähä o tarvinnu kasvei siirtää varjoho, ettei päivän kuumim paahre osu, ku muute lurpahtava kaik. Ja salaattii ollaa saatu! =D
Päivän eka viaras saattii kylää piänel varotusajal. Kiva juttu! Plikan anoppi (to-be) kipas kattomas meijä pihaa. Eikä meil tosiaankaa muutkaa jutunaiheet keske lopu. Ihanat kukat toi tullessas, mikkä saiva koristaa meijä kaffepöytää sit. Terassil ol liija kuuma ol, ni kaffetelttii sisäl.
Siit sit tovim pääst tul plokikaveri Minna piipahtamaa kahre 'rapsuttajan' kera. Käyttii kans pihaa ympäri ja sit taas kaffetelttii. Toiva aiva ihanat, keltases kippos olevat herkut tullessas. Kiitos! Koiratki kiittävä! Taisitte kyl olla iha mahrottoma karvassii, ku meilt lähritte. Näil ku o tällee kuumal iha mahroton karvallähtö. Kiva, ku kävitte!
Isäntä läht plikan kaa ajotunnil ja käväsivä samal hakemas lissää hevosenkakkii ja mä istuksisi virkkaamas. Ny alkaa ol nii kuuma, et jopa ohut puuvillalankaki hikoiluttaa käsii ja vähä viä nautintoo täst puuhast. Huano kuvaki, mut täst punasest sitä sit pitäs jotai tulla.
Tällane naapurin nuar kisumisu ihastu meihi ja pyäri pual päivää pihal. Sikku jäi yksi ulos, mourus akkuna al nii kovi, et plikka ol jo iha hättää kärsimäs. Nii kiltti ja rohkee kissa, ettei mittää määrää.
Ja utelias. ;P
Pikkase ol varautunu, ku koirat haukku, muttei mitenkää vaikuttanu pelkäävä.
Mul ol Susu iltapäivälenkil mukan ja häl ol sit valjaat valmiiks pääl, ni otin toise hetkeks pihal kans. Tää viaras kisu ol plikan sylis (meni ite) ja annoin Susun käyr nokkahaistelemas toist. Sihahti sit ja käänty kannoillas takasi sisälpäi. Ilmotti toisel, et hää määrää tääl. Tosin tää viaras vaa vähä väisti ja killittel kummastuneen takasi... Heh. Eikä kummalkaa ollu ees häntä paksun.
Vesikepun laiti etupihal, et jos kissal o jano, ku o nii kuumaa ollu, mut pari lipasuu vaa joi.
Plikka sit käppäili takaterassil, ni eikös tää kyläilijäluuta menny peräs. Ja siin ol sit sisäl pari katkeraa tapittelijaa, ku olisisiva kans halunnu terassil. Ny pirettii silti vaa ovee pikkase raollas, eikä se sen enemppää auvennu.
Leikkiessäkää tää kisu ei käyt kynsiäs, et hyvi o opetettu. On sit opettajan ollu oma emo tai ihmisemo. Köllähtel selällee maaha vatta pystys ja orotti paijaamist. OIJOIJOI!
Eiks tää nuarikko olis ollu ihav valmis tekemää Kadinki kaa lähempää tuttavuut, mut siihe Kadi sit jo pist rajan, ku toine tul kohti, et haukaht kunnol - ja kissa sai kyytii. Tosiv vaa terassi ulkopualel, mut kummiski.
Otin sit taas Susun ulos vähäks aikkaa. Heinikol salaattii syämää. (Juu, PITÄS toi nurmikkoki joskus taas leikat, tiärän!)...
... ja silvälil viarailijakisu ol koira-aitaukse ulkopualel, muka metsästelemäs jottai sisiliskoo, perhost tai näkymätönt ystävää (mitä liä).
Ja ku Susu siirty terassil, tul kisu taas pihal takasi. Jos hetkeks jätettii kokonas yksi ulos, ni het alko akkunan takkaa hurja mouruumine, ku hänet o jätetty NII yksi...
Kööki akkunan taa sit lekasoraharkom pääl men kiäpil...
... ja nukku tovin. Autotallin ovi o raollas ja siäl olis pehmeitäki paikkoi makailtavaks, mut hämpä ei niist välittäny.
Iltalenkkii ku lährettii koirie kans tekemää, kisu ol siirtyny lupiinipellol oleva kaivom pääl makkaamaa ja siitku ohitte menttii, ni osas nii paikoillas koirii tuijottaa, ettei näät ees toist huamannu.
Vähä o toist surku, ku aikas vaaralline tianoo tää o ulkokissal. Selvästi on kyl lemmikki ja hyvi o hoirettu. Iha tul miäliteko napat tää omaks lemmikiks. Mitäs naapuri siihe mahtaisis sannoo? Häviäähä niit kissoi kettujenki suihi, toiste kattie kans taisteluis, puhumattakaa autoje al jäämisist... Toivottavaste ny löytää omaan kottiin turvalliseste!
Kommentit