Mont perennaa o kukkinu ja lopettanu täsä vaihees kesää jo. Muutama viäl tulos ja kesäkukat kukkiva erelles. Osa siämenin laitetut alkava ny olla parhaimmillas.
Lipputankopenkis o kanadantuliunikot kivaste kukkimas. Erivärisin kukin.
Toine puali vähä myähemmäs suhtees toisee, mut tulos täältäki o. Uussii nuppui o paljo.
Aiva upeit värei unikois.
Sinisievikit ova nimes mukaseste siävii.
Ja kukkii tulee koko aja lissää.
Näät väripilkut näkyvä jo tiäl asti ja kauniilt näyttävä terassiltaki kattottun.
Asterit vähä kärsivä rankkasateist, mut nuppui o paljo, et kyl se täst viäl korjaantuu.
Auringonkukat alkava jo olemaa mun pitussii osa ja kukka-alkui näkyy. Nykku ei tul pakkassii liija aikasi, ni kyl me täst kukkaloistoo saaraa kans.
Hajuherneet kasvava ja kukkiva komeest kans. En laittanu mihinkää telineesee kasvamaa, ku tää o sevverti paahteine ja tuuline paikka, et kärsivä siit. Saava rauhas kasvaa sikin soki maat pitki.
Vähä kans satteest lurpsallaa, mut tuaksuvin silti.
Kurpitsapellon krassit tuliva paremmi esil, ku vähä nypin liikoi lehtii poijes. Siält sitä sattoo saaraa.
Kultakärsämöt kukkiva ja tuleva siält malvoje oksie väleist esil sitkeeste. O alkanu malvan varret satteest kaatumaa, ku kukkie paino märkän o melkone. Pitäs ens kesäks muistaa tähä (niinku palavil rakkauksilki) tehrä joku tukikehikko, et pysyvä kunnol pystys koko kesän.
Niinku tarhapiiskuki siält malvoje välist pyrkii esil. Nuppui viäl, mut koht kukkimas.
Mut yhä vaa kauniit nää malvan kukat ova.
Peltoala alkaa hukkumaa rikkaruahoihi. Ei ol päässy ruahoo leikkaamaa, ku koko aja sopivaste sattaa, et ruaho om märkkää. Pelto-osuure rikkaruahoi oon kyl välil nyppiny poijes, mut ympäristö o sitä mitä se o.
Ja siäl se o pellol laitettu kurpitsaki alkanu kukkimaa.
Nukkajäkkärä.
Päivänsini.
Punahatut kukkiva kans. Perhoshoukutin pitäs olla, mut perhossii ei kyl näy. Vissii sevverti epävakaa keli, etteivä uskal liikkuu...
Hauskassii näät kukkie keskustat.
Punassii pikku-hattivattei ringis...
Ja täsä vähä keltasemppii hattivattei. =D
Suopayrtis on kans kukkaset.
Syysleimul o jännät nuput. Koht aukeeva nääki.
Ja siperianunikot jaksava kukkii tiähaaran kaivorrenkaas. Tykkäävä lämpimäst ja kosteest kelist. Selvästi kärsivä liijast paahteest. Mut josko ehtis siämentää nii, et ens kesänki lähtis kasvuhu. Täytyy vaa koittaa muistaa pittää sormet kuris ja jättää nää taimet sit kasvamaa, eikä nyppii niit rikkaruahoin poijes, niinku oon pakannu tekemää...
Et kyl sitä vaa viäl kukkaloistoo löytyy! :)
Kommentit