Ei ol omist tassuttajist kyse, mut sellasest kummiski, mihi ollaa tehty täsä asues vähä enemp tuttavuut kuitenki. Mustavalkone kolli, joka tul liki, muttei antanu kummiskaa koskee. Toisinas näky melkke joka päivä, sit taas harvemmi. Riippue kai, mite millonki missäki saalist sai parhaite.

Aamulenkil tänäpe oltii just lähretty, ku vähäm matkam päähä meijä ettee vastaantuleval kaistal pysähty valkone auto, kuski nous ylös autos, kävel tulosuuntaas, tul jottai käsissäs takas autol, avas takakontin, otti siält laatiko ja jottai muavii, avas takaoven ja laitto kaik sinne. Men sit takas kuskim paikal ja jäi siihe. Me lähestyttii autoo koko aja ja koirakki oliva vähä varautunu, et mite auto voi ol tollee keskel tiät, misä ei koskaa enne ol auto pysähtyny.

Koirat väist auton aika kaukaa (paitti Kissi, joka kulkee omii polkujas) ja sit auton ikkuna läht aukeemaa ja siält kovi itkuse näköne miäs kysy, et tiäränks mää kene kissa o sellane mustavalkone iso kolli? Ja mää sanomaa, et oon kyl sellase nähny usseste, mutten tiär mist se o. Selväste vaa vapaan kulkeva lemmikki kummiski, ettei mikkää kulkuri. Miäs alko itkeen ja nous autost ulos, avas takaoven ja näytti, et hän ol ajanu sellasem pääl  just siinkohtaa. Hän ei oikkee tiär mitä pitäs tehrä, muttei voinu jättää kissaa siihenkää. Nyt määki jo itkin... (ja itken viäläki) Kissa ol elos, katto mua ja sano "kurr". Ei tehny elettäkää kuitenkaa tullakses laatikost poijes. Vertaki ol tullu jostai, mut päällisim puali ei näkyny mittää. Takatassut ei liikkunu. Olisko lonkka poijes paikaltas. En osannut tehrä mittää. Sanosi, et mä lähtisin hänenä viämää kissaa eläinlääkäril. Mynämäel o oma, mikä olis lähinnä. Kertoo tapauksen sinne ja ne päättävä sit siäl, mitä tehrä, jos saava kissan kunttoho, ni ne viävä sen löytöeläinkotihi ja jos omistaja löytyy, omistaja maksaa kulut ja jollei ni pyrkivä ettimää uut kottii. Ja jos kissal ei enää ol mittää tehtävis, ni lopettavat sen kivuttomaste.

Meijä keskustelu ol kyl kovi itkun sekast ja Mimi lähti varmaa mun tunnelmist kans itkemää. Sellast vikinää ja pualulvontaa, mitä ei ol koskaa pitäny. Ja eka kerta tosiaa, ku auton ovi o auk, eikä kukkaa koirist pyri sin sisäl... Kyl ne vaa vaistoo tosi paljo asioit, mist meil ihmisil ei ol tiattoo. Miäs huakas syvää, hyppäs autoho ja kääns autos takas Mynämäkkee kohti. Itkin koko matkan takas kotti.

Hitsit! Täs meijä naapurustos ei tosiaa kissat kovi mont vuat elää saa, eiväkkä mitenkää arvokast loppuukaa, ku pakkaa kaik jäämää autoje al - ja silti näät reppanat vaa ulos valvomat lykätää. Ei tykkää! Kuvaton postaus, ku ei sattunu kameraa ny lenkil mukkaa. Ny ei ossaa paljo mittää tehrä, ku ei tiär kene kissa ol. Huali varmaa tulee olemaa kotonki kova...