Se ol ihav varsi painostava ja kuumankostee viikolloppu. Mitä ny ukkosmyräköitte ajaks iha hetkeks viileenty, ni äkkii lämpö taas ukkosteluj ja sateittej jälkkee nous siihe kolmenkympi tuntumaha. Ei siis hurjastepaljo mittää järkevää tullu tehtyy.
Piharakennukse pääty ollu seuraavaks tyän al ja ny sit vihro kuapan täyttöö. Ei sekää mittää helppoo hommaa ol ollu näi helteel, vaiks täyttökasat siin iha viäres ovakki. Isäntä sai pojanki välil innostumaa lapiohommihi.
Hyvi o homma eristyny, et osa kuapast näyttää jo melkose täytetylt. Putkiston suajan o melkone määrä styroksii, mikä osaltas hoitaa kans tätä kuapan täyttöö.
Toine lappioi ja toine tasottelee. Viäl uupuu sellaset kymmenise senttii tost päält, vaik näi kameral melko tasaselt jo näyttääki. Josko tän keikauksej jälkkee näkyis meijä kukkapenkkiki vähä paremmi. Ei tarttis kattel niit rikkaruahottuneit savikasoi siin viäres. Toivomuksen tiätty saar toi talon nurkkauski kuntoo.
Kukkakiarrost siin samal, ku kameran kaa heilusi. Kyl sitä viäl sentäs o.
Paljo sevverti hentost vaa, et täytyy aikas liki tulla, et näkkee. Mut gladioluksetki kasvaa koko aja. Ny o hualehrittu siit, et saava tarppeeks vet, ku viime vuan kuivahtiva heinäkuun helteis kaik.
Tällane kellokukkanenki o tiämpiantareelt siirtyny meijä kukkapenkkihi. Saa olla kukinnan aja. =D
Ehrin näät kuvat ottamaa ennenku rankkasare tul ja pisti harjaneilikat, palavatrakkauret ja tarha-alpit lakoon. Ei ol enää näi pystypäine tää penkki.
On siin värii kerrakses. Tykkään kyl.
Täsä 'ruusupenkis' ei enää ol ku kaks ruusuu, joist näyttää vaa toine tänä vuan kukkiva. Seki nyssit punasil ruususil, vaiks keltasev värisen aikanas ostettii. Ei ne ain kasvipakkauste merkinnät paikkaas pirä.
Ihanaa, ku o eri sävyi.
Tummaa vaaleitte joukos.
Tuuheit kukkavarsii.
Paljo kauniit yksityiskohtii.
Jalopähkämöt taustan vaaleempie sormustinkukkie kaut palavii rakkauksihi.
Lipstikkapuskan takkaa sormustinkukkie kaut jalopähkämöhö.
Jalopähkämön kukkavarsi nojaa sormustinkukkihi.
'Sitä jotaki' näis jalopähkämöis kyl o. Komeit kukkijoit.
Palava rakkaus on kans upee.
Kun ei liija kovii sateit tul, ni pysyvä hyvi pystys. Tuuleski. Mut märkän sit kukkie paino o liikaa. Olis pitäny tajut tukee nää jotenki. En kyl tiär mite. Täytyy ens vuat varte jottai kehittää...
Ja onha sit silkkikukkie ja sinisievikkie lisäks lipputankopenkis lähteny kasvamaa näät Kanadantuliunikot kans. Olivav vaa vähä hitait liikkeellähtijöit.
Saas nährä, ehtiväkkö kukkahas saakka tänä kesän viäl. Näät lehtimättäätki kyl näyttävä jo kivoilt.
Ja surfiniat jatkava kukkimistas siin penkiv viäres. =D
Takapihan kukkapenkis kukkiva ny peurankellot...
... ja malva. Etupihan malva o ollu samav värine, mut ny se tänävuan o kukkinu valkosin kukin. Mistäköhä seki sit johtuu? Kasvimaailman ihmeit.
Ja yks koirie miälest päivän tärkeimppii tapahtumii o tiätty ruaka-aika. Sitä kärsivälliseste orotetaa eteises, kunnes mä saan kaik kippot ja kappot kunttoo koirie 'ryntäyst' varte. Helteel o yks ja toine jättäny osan ruuvastas syämät, mut nii sitä ittelläkää ol mikkää hurja nälkä ollu, ku hiki tursuu joka paikast, eikä pysty yhtää mittää tekemää.
Piänekki viileämmät hetket otetaa hyäryks terallis olle ja ovee apposellee auk pitäe. Välil se o pitäny sulkee sen takii, et ulkoot tulee nii lämmint sisäl, ettei olis väliks.
Mimi ol enää ainut pitkään aikaa, ku viihty viäl aurinkos - hetkittäi kylläki, vaiks Mimin sisäne ääni sanoo selväste, et kaikki mahrolline lämpö pitäs ottaa kii - vilukissakoira ku o.
Musta möntti tosa mattol o perhone, mitä Susu vaa tuijotti tarkkan. Ol nii kuumissas, et varsinaisest pyyrystelyst ei tullu mittää. Perhossii täsä meijä pläänis tuntuuki oleva varsim paljo. Sisäl erehtyneet Mustis napsii aikas nopsaste kyl poijes päivilt, ressukat. Oon yrittäny niit hussutel ulos ja jos sisäl huamaan jonku, ni kantamaa poijes, mut sit tulee taas uussii ja uussii.
Jonku ajam pääst Susuki päätti tul sisäl terassim paahteest. Ovi sai erelles olla iha rauhas auk - ja terassi tyhjän.
Kadi ol sit tän nelikov viimine, ku tul pestyy. Näitte helteitte takii oon kyl suihkutellu koirii muutenki, mut otin tilaisuurest vaarin ja ain sillo tällö joku pesuhu. Ny o tää kiarros täys. Sit ol mukava köllii lämpimäl terassil, ku ol märkän. Ei tarvinnu huahottaa koko aja.
Mimi otti tarkkailuaseman ove sisäpualelt, varjost. Haukotuttavan tylsää puuhaa, näköjäs kyl.
Ja siält se nousee, viikollopu toine ukkone. Jylinää ja salamointii kuulu enste, sit alko pilvet tummumaa, tul hurja tuuli ja lopult sit rankkasare pääl. Oikkee vaa kunnon kolinaa ja mölinää pitiki.
Pakko ol laittaa ovi kii, ettei vesi tul sisäl. Ei auttanu katos ovem pääl, ku niimpaljo tuuli ja isol voimal pisarat poukkoiliva terassitasolt sisäl.
Kattelttii, ku höyry nous, ku maa ol kuumaa, mihi kylmä vesi sit osu, et näkyvyys häipy hetkes muutamaam metrii. Ja se jyly sai talonki tutisemaa, nii matalaa äänt ol.
Mittää kekkereit eivä nuariso ol halunnu pittää, mut tosiaa kolmev vuare tiiviin seurusteluj jälkkee päättivä kihloihi mennä. Täst ojjo vähä aikkaa, ku eivät täst kellekkää mittää puhuneet, olivav vaa sit sormet ojos yrittämäs saar porukkaa huamaamaa. Ja mähä ku EN tällasii asioit huamaa. Eiks sit joku toine huamannu sormuksen plikan sormes ja siit sit määki ihmettelemää. Ihanaa! Ovat kyl nii sopivaiset toisilles, ettei mittää määrää, et ei voi ku ol onnelline toiste pualest! <3
Ja tiätty se muu olelu o ollu ohjelmas enemp tai vähemp täsä, ku ei mittää ajatteluu suuremppaa ol paljo pystyny tekemää. Tai ainaki sit o hiki tursunu ja ollu ihav varsi epämukava olo. Onneks ei ol ollukkaa mittää sellast pakkopuuhaa, mihi olis pitäny helteesee mennä.
Ja meil muutti taas sit uus kaffenkeitin. Kuka muistaa, ni meijä erellist erelline temppuili jo pitkään kevääl ja sit isäntä pojan valmistujaisjuhlihi ost uure, mist sit hajos tippalukko jo het saman päivän ja - kappaskeppanaa - se alko vuatamaa pahaste eile. Poika länttäs vet säiliöö ja se valus pannun alt het ulos. Juu, et kyl sitä siin melkkest kuukaus jo käytettiinki. Isäntä ei enää löytäny kuittii, mil ol pannun ostanu, et olis voinu palauttaa kauppaha. Se ol sellane kympin maksanu keitin Honkkarist. No, tää o nyssit tuplahintane (heh), eli hippase alle kakskymppii, mut kuulemma hyvää laatuu, ku o tunnettuu merkkii (tosin merkkii, jos mä en ite ollu koskaa kuullukkaa). Ainaki tul havaittuu, et pannus olevat mittamerkinnät ei täsmää keittimes olevaan, ku pannuun laittaa kahreksal kupil vet (eli viäl kaks kuppii pitäs olla varaa lisät), ni mittari ojjo keittimes maksimil, eli kymmenes kupis. Juupa-joo. Mut eiköhä täl kaffet meil saara. Hurja pesurumba ja tyhjän keittelyt enste, et saattii se käyttökuntoho tosin. Tätä ny saa ainaski etikkaliuoksel pest välil, ku erellisis se ol kiälletty.
Jeps! Eiköhä se olis sit kaffekupposen aika just sopivaste sit. Reipast viikkoo kaikil!
Kommentit