Mul o tullu ny kovaste kyselyit yksityisviästein ja meilihi, et mite meil sujuu yhteiselo erilaisis asiois usseemma tassuttajan kans. Mä ekoil yriti vastat jotenki, mut ain pakkaa jäämää joku asia käymät läpitte kokonas ja osa tulee vaa osaks ja sit tulee uussii kysymyksii takasi, mihi taas yritän erikses vastat - ja taas seuraaval ihmisel sit samat asiat tai ainaski samoi sivuuvat. Miätin, et heitän ny tällase yhteispätkäykse tänne, lisään linkiks tonne sivulaatikkoho, et saan sit ohjat tänne kaik, ketkä näit asioit kysyyvät. Samate voin lisät tähä samaan postauksee sit mahrolliset uuret tätä koskevat asiat.

Lyhkäsest tähä myäs siis tää meijä nykyne kokoompano: russeli-mix Mimi ja Coton de Tuléar Kissi ova pennust ast meil kasvatettui, Kyösti-papillon tul korivvaihtajan 4,5-vuatiaan ja Kadi-sakemanni 1,5-vuatiaan samate. Susu- ja Mustis-kisut ova pennust ast kans meit ilahruttanu. Näitte lisäks ain sillo tällö meil viarailee muitaki koiruuksii/kissuuksii ja kaik o sopinu mukkaa. Toiste kans täytyy ol varovaisemppii ku toiste, mut ain se o kaksjalkaset (mä, isäntä, tytär, poika, heijä ystävät ja muut viaraat) ku sanelee tahrin. Nii koiruuksil ku kissuuksilki. Yhtäkää en poijes antais!

Ruakailu

Meil saa Kissi erikoisruakkaa (sikaripunkkioireilujen takii - erikoiseste ihoo  ja immuniteettii vahvistavaa), muut kaikki samaa, omallaissii määrii vaa. Kyöstil kokeiltii eri ruakavalioo virtsankarkailulääkityksen kans, mut sil ei ollu mittää vaikutust, ni palattii silt osin "normiarkehe". Jokasel o ikioma ruakapaikka köökis, jost luavutaa vaa erikoistapauksis (joskus ollu huanekaluje siirtoi tms.). Jokane myäs tiätää oman paikkas ja muitte paikkoihi ei ol mittää asiaa. Siit mää itte pirän huale, koirie ei tartte sitä vahtii.

Myäs hoitokoiril o tullu oma paikka, mink oppimine heilt ei ny kovi kauvaa ol koskaa kellää kestäny, vaik alkuun tiätty täytyy ottaa ain huamioo, et hoidokki ei osaa viäl meijä systeemeit. Näist ei kummiskaa ol koskaa tullu mittää onkelmii.

Sen aikkaa, ku mää laita koiril ruuvat keppuihi ja asetan ne oikkioil paikoil, koirat istuva eteises, keittiö ulkopualel. Siit sit vaihteleval välil annan luval tulla syämää, joko kaik yhrel kerttaa tai sit nimelt kutsue yksitelle. Treenihetkest käy tääki tuakio. Neljän koiruure o hyvä tiätää oma ja toiste nimetki, vaikkei koirat tiätty omis laumois sellasil mittää tee. Jos yks koira tekkee jottai mist sitä kiälletää, nimelt erottamal ne tiätävä jo kaukaa, kenest o kyse, eikä muitte tartte välittää.

Sevverti ruuvast kans, et pääosi meil syärää nappuloit, mut mä pyrin päivittäi joko aamu- tai iltapäiväruakaha lissäämää jottai erillaist: perunankuarii, muit ruuvantähteit, raakaa lihaa, kanammunaa, piimää, viilii jne jne. Lähinnä sen takii, et koirie vatta tottuu siihe, et voi joskus jottai muut ku nappulaa tul, eikä ol nii helposte menos sekasi. Helpomp vaihtaa muute vakiruakkaaki näi, ku vattal o ollu vaihteluu. Toisil koiril o herkemp vatta ku toisil. Nappulat ova hyvii hampail (tai ainaski paremppii ku pelkkä märkäruaka) ja samate sit ain 'jälkkäriks' saavat hammasharjapuruluut, mikä tulee, ku kaik o oman keppus tyhjentäny ja sit vähä temppuillaa. Kelpaa kummaste.

Kissat saava myäs oman päiväannokses samal kerttaa ku koirakki, kaks kerttaa päiväs. Aamul jonkuv verra aamulenkij jälkkee ja iltapäiväl piremmä lenki jälkkee joustavaste parin-kolmen tunnim pääst. Jos o jottai erikoist tiaros, voin myäs lisät aamuannost ja jättää iltapäiväannoksev välist kokonas tai päivvastoi, tai sit antaa vaa osan, kunha satsi tulee suurimpiirteis päivittäi täyttee.

Samate, jos o jottai erityissii treenei (koiratanssiesityksii/kisoi tms), sillo annoskokoo myäs vähennetää siin suhtees, mitä o herkkui tullu annettuu treenipalkkioin. Ei ol koskaa mittää onkelmii aiheuttanu tääkää.

Jos koira lähtee keittiöst poijes ja ruakakipos ov viäl ruakkaa, mää nostan sen het poijes. Poikkeuksen tekkee Kyösti, joka syä ovev viäres ja tykkää välil siirtää nappulat eteisee (noi metrim päähä kepostas) mattom pääl ja syä niit siäl ja hakkee sit taas uure satsi, kunnes keppu o tyhjä. Mut jos lähtee 'maisemakiarroksel' olkkarii, ni keppu nousee lattiast. Ei ol pakko syär, jollei ol nälkä. Seuraaval ruakailul lisään sevverti ruakkaa, et nappula-annos tulee taas täytee (se pualem päivän satsi, mut ilma mittää herkkulisäyksii) ja yleensä täsäkohtaa sit jo ruaka maistuuki. Tosin joskus koirat voiva kyl pittää päivän-parinki paastoi, eikä se ol mittää tavatont eikä vaarallist. Terve koira ei ittees syämättömyyrel tapa.

Vet meil o isos viire litra metallikulhos ain tarjol ja se vähintäs kerram päiväs (aamiaise yhreyres yleisimmi) vaihretaa. Kesäkuumal voi vet joutuu lisäämäänki päiväseltäs. Samast kepust juava nii kissat ku koirakki.

Nukkumine

Mimi ja Kissi nukkuva heijä omis bokseis. Ova nukkunu pennuist saakka ja tykkääväkki näi. Kissilhä meinas tul tenkkapoo kerra, ku ol tötterös kans nii iso, ettei mahtunu koppiis, eikä meinannu millää saar unempääst kii ennenku rakensin sellase sopivan 'kopin' paffilaatikoist toise ympäril. Luala o turvalline paikka nukkuu.

Kadi ja Kyösti nukkuva vähä paikkaas vaihrelle yläkerra ja alakerra lattioil ja soffal tai divaanil. Liikkumine öisi o kummiski aika vähäst ja joka tapaukses hiljast.

Susu nukkuu ain muv viäres, joko peito al tai peitom pääl ja Mustis sit vaihtelevaste siäl ja tääl, mut nukkuu kummiski. Yäl o meno seis.

Iltasel enne nukkumaammenoo annan piänet iltanaksut (pari kissannaksuu kullekki), ja sej jälkkee mä en salli enää mittää riahui. En yksi enkä toiste kans. Enstealkuu ol piänet ärähtelyt merkiks, etten tykkää ja sit ei ol enää niitäkää tarvittu.

Sallitut/kiälletyt paikat

Meil koirat saava men sänkyl, jos siin o päiväpeitto pääl. Petaamattomal sänkyl ei ol menemist. Mä ku oon isännä kans melkone kuumakalle itekki, ni lisälämpöpattereit ei vaa kaivat. Kissat ova poikkeuksii, mut ovakki sentäs piänii. Mut sänkylt/muilt huanekaluilta o silti pyyrettäes väistyttävä, ol sit syy mikä tahansa. Esimerkiks joskus sarekelij jälkkee ova kaik litilätin, vaiks kui o pyyhekuivattu, ni sillo ei mennä sänkyy/soffaa kastelee... Täsäkikohtaa pyrin ennakoimaa, et ku nään jonku haluuva sänkyy kiällän menemäst, ettei siv vast ku koira ojjo sänkyl.

Soffil, nojatualeil ja divaanil saava siis aikaas kans viättää, kunha sit pyyrettäes väistävä ihmissii ja antava tilaa. Nautin, ku saan karvakerii ympäril ku teen käsitöit tai katton telkkaa. ;) Iha mukavaha se o kattel myös pehmeit karvakerii yksi tai yhres koristamas soffannurkkaa. Vanhas talos muutonki olisis melkose vilust, varsinki talvisi, jos ain pitäs lattiantasol vaa aikaas viättää.

Kissoje vessatila o koirilt kiälletty, vaiks se pitkään oliki vaa verhon takan. Meil o käytös kannelline kissavvessa ja siihe jos koira tulee suuaukol, ni kyl voiva kynnet tulla käyttöhö. En haluu sitä riskii ees ottaa. Nykysi välis o kissalluukulline ovi.

Ulkoilut

Mul o se periaate, et ulos mennes koirie täytyy ehrottomaste pyytää lupa ennenku mennää, mut sisältulo on taas vapaat. Irea tän takan o siis se, et koti o ain sallittu paikka, yhtää sitä kyseenalaistamat, mut ulosmeno o taas 'vaarallist' ja suaritetaa meno hallitummi. Tosin meil o ulkoot tulles suljettu kuisti, mis o sit kuivaamis-, siivoilu-, remmiepoisto ym. operaatiot helppo suarittaa. Et jos meil ei tätä olis, ni en haluis kurassii koirii välttämät suaraa sisäl, taatustekkaa. Sit meil tehtäis jottai muut.

Kapeil ajoteil kuljetaa jonos tiän vasent laitaa. Koirat menevä joko eres tai takan. Mimi yleensä pitkäl fleksil, ku pysyy hyvi reunas ja tottelee myäs reuna-komentoo tosi hyvi, vaiks tiän toisel pualel kulkis kui kiva kaveri tahansa. Kadi kulkee tyhjäl tiäl mun eres, kuitenski liki, tai sit just mun takan. Kissi ja Kyösti taas jakoremmil mun eres tai just iha takan (riippue, misä Kadi kullonki kulkee). Jokane kuitenki siin paikas, mink mää päätän, eivä koirat ite.

Jalkakäytävil ku o vähä enemp sitä kulkutilaa, voiraa ol välil vähä viärekkäiki, mut silti pysytää yhrel pualel tiät koko aja koko sakin kera.  Koiratha pakkaava tykkäämää tekemää melkost siksakkii, ku tarttis ain molemmat reunat pääst haistelee. Mettis sit taas kaik menevä pitkäl remmil/fleksil, et saava vähä enemp tilaa ja hoitavakki omat hätäs yleensä mahrollisimma kauvas tiäst/polust. Ihmiste postilaatikoil ja porteil en anna koirie tehä hätiäs ja jos kakkit joskus tuleva ns. ihmiste ilmoil, ni sit kerään ne mukkaa.

Jos vastaan näyttää tuleva jottai, mis epäilen vähääkää olevan riskii, pyyrän koirat "TAAKSE" ja ne kokoontuva mun sivust lukie taakse. Teen tätä toisinas myäs ilmam mittää syyt, jotteivä opi siihe, et se käsky olis merkki siit, et koht tapahtuu  jottai "jännää". Näi ollaa saatu kii karkulaiskoirii, välttäneet yhteenottoi irtiolleitte tai fleksil liijam pitkäl päästettyje koirie kans jne.

Käytännös neljän koiran kans lenkkeilles en pysähry moikkaamaa vastaantulevii ihmissii/koirii, vaa me mennää ain ohi. Joskus mettis ja peltoteil voi ol sevverti tilaa, et tehrää tuttavuut. Jos oon sanonu 'OHI', sit kans mennää ain ohi. Voin ite tervehtää, sanomal hei, päivää, huament tai mitä ny kullonki, mut silti jatketaa matkaa.

Jos jäärää enempi juttelee, sit koirat enste orottava mun takan, et mä annan kellekki lupaa käyr toist tervehtämäs. Ei kaik yhtaikkaa. Tätä samaa käytäntöö ollaa tehty irtokoirie kans, jokka ollaa napattu lenkeilt mukkaa. MÄ päätän, et viaras koira tulee meijä laumaha, koiril ei ol siin mittää sanomist. Viaraast koirastki ku pystyy melkose hyvi päättelemää, et mil miälel se o liikkeel. Vaa ystävällissii o tähä mennes halunnu meit ruvet seuraamaa. =D Ja jokasel o löytyny se oma koti/isäntä/emäntä, ku ollaa vähä aikaa orotettu. Tai sit palattu takasi, ku matkaha o lähteny 'varma' koira jonkum pihast.

Kovaste o puhututtanu myäs se, et onks fleksi sallittu koiran ulkoilutuksee vai ei. Mum miälipire o se, et se o koiran ja omistajan väline asia, millo se toimii ja millo ei. Jos o hurjaste vetävä iso koira, ni fleksi o aikas vaikkia hallittava ja fleksi myäs menee siin riapotukses helposte rikki. Jos koira, isoki, o hyvi hallinnas, ni fleksi antaa paljo lisätilaa koiran kulkee esimerkiks mettis. Kaupunkikäytös ei fleksii välttämät nii tarviikkaa. Siäl puistoiski täytyy kattoo, ettei jyrää remmin ku remmin kaa muit tiälliikkujii. Et kyl koira helposte ryykää pyäräilijän ettee iha nailon-/nahkahihnalki tai kettinkil, jollei sen omistaja ol tilanteen tasal... Ite pakkaan olemaa näitte nailonremmie kans ain solmus tai sit ne o mun tai jonku koiran jalois, fleksin saa paljo näppärämmi oikkiaam pittuutee - tosi lyhkäsekski. Mut tää ny taitaa olla ja pyssyy miälipireasian.

Ulkoilles käytän myäs tilaisuuksii hyäryksen koirie luaksetuloharjotuksiin aika ajoin, iha remmis kii olles. Pitkä fleksi ov valtavan hyvä täsä. Ku koirat o ehtiny vähäm matkam päähä, kutsun jotakuta lua. Ja sit palkkaan isoil rapsuil ja piänel riahul - tai joskus namilki - ku tottelee. Täs ei koskaa ol ollu mittää onkelmii. Sit taas saava mennä piremmäl omii menojas, fleksin sallimis puitteis.

Kulkemine

Toisil koiraomistajil o tärkeet, et ihmine menee ain erelt ja koirat takan. Mul o tärkeet, et koirat menevä sillee ja siinkohtaa ku MÄ haluun. Eres, sivul tai takan. Riippue paikast ja tilanteest. Samate ovist kulkemine ja rappui menemine. Jos pyyrän koirii menemää erelt, ne menevä, jos pyyrän orottamaa, ne orottava. Rappui mennes en anna koirie mennä ohitte, vaiks olis tilaa. Rappusis ryntäily voi ol vaarallist, varsinki ulkon pakkaste aikaa.

Tottelevaisuuskoulutukses opetetaa, et perusasento o koira istumas sivul ja siihe asentoo koiran tulis lenkeilki mennä ku pysährytää. Mä taas EN haluu, et koirat muitta mutkitta istuksisiva kurasil teil, vaam mialuummi pysyisisivä seisomas. Rauhas kummiski, tiätty. Eli mite kukaki ite paremmi tykkää.

Leikkimiset/treenit

Sisäl ei meil riahut. Het jos sellane meininki alkaa, mä lopetan ne alkuus.  Tosin hiljaset painileikit sallin, jos esim. Mimi ja Kissi leikkiivät sillee, etteivä houkuttele muit mukkaa. Ärinät ku pakkaava herättämää kaikkie miälenkiintoo ja nostava yhtaikkaa kaikkie innostustasoo. Kissat voi juaksennel toisinas, mut ne ny eivä saa kovi paljoo äänt tai vahinkoo aikaseks. Ova ketterii ja piänii. Koirist joku ku lähtee liikkeel, ni sit o koko poppoo äkkii liikkeel ja kömpelömmät sit tallova toissii tai ite törmäilevä mihi sattuu. Eli meijä riahut säästetää pihal ja mettii.

Kissat ku ova sisäl, ni niil ov välil enerkkiaa vaiks muil jakkaa, ja kovaste pyrkivä kiusaamaa seuraamal koirii. Ottava 'uhrikses' jonku ja sit koira menee erel ja kissa varjon peräs ympär taloo. Iha rauhalliseste, ettei mittää juaksemal, mut kummiski nii, et erel menevä vähä ahristuu. Siinkohtaa nappaan yleensä kissan sykkyy, annan koiram pääst poijes näköetäsyyrelt ja piretää joku oma leikkituakio kissalelui käyttäe. Niit o vähä joka paikas ympär huushollii, et melkkest käre ulottuvil ain. Koirat jo ova oppinu tän, ni moneste tuleva lua appuu pyytämää. ;)

Sisäl voiraa silti pittää tempputreenei, tottelevaisuus- ja kärsivällisyystreenii, voiraa silppoo maitopurkkei ja talous-/WC-paperirullii ja sen sellast. Tanssitreenit ova kovi suasittui kaikkie (kissojenki) miälest ja sillo yleensä erotan oman tilan olkkarist, et saan yksitelle treenail kunkin kans. Muut joutuva orottamaa pöyrän takan eteises sen aikkaa, et oma vuaro tulee. Ja jokasel halukkaal se vuaro ain tulee, et tiätävä senki, etteivä jää ilma. Jaksava sillee kärsivällisemmi orottaa.

Treenit tosin ain lopetan koirie miälest liija äkkii. Näi jäävä innokkaammi orottamaa seuraavaa treenikertaa. Joskus voi ol pari kerttaa päiväs, usseite noi kerra viikos näit isomppii treenei ja sit pikkutuakioit joka päiväl.

Ryhmätreenit/näyttelyt/mätsärit

Ku ollaa koiran/koirie kans jossai ulkopualel paikas, mis o paljo muit koirii, ni tavote o, et sillo koirat ei kovaste tee toistes kans tuttavuut eiväkkä leiki enne ku treenit/tapahtumat ova ohi. Ku ain toimitaa näi, koirat oppiva, et ei kannat riakkuu eikä ees yrittää kamui moikkaamaa, ennenku siv vast 'tyän' palkkioks tilaisuure lopuks. Jos sillonkaa - vähä riippuu tapauksest ja tiätty muist koirakoistki.

Lähtemiset ja tulemiset

Mä en tee koskaa menemisist tai tulemisist mittää ohjelmanumeroo. Mitä ny nuariso joskus pakkaa jottai kiljumisäänii kuistilt oven takkaa pitämää (ja saaki ain aikaseks sit sempäiväse mekkalan). Mä vaa lähren ja mää vaa tuun, oon sit ollu kauvemmi tai lyhemmi poijes, lähempän tai kauvempan. Koirie huamioimine tulee sit reippaaste enne lähtöö ja reippaaste kottituloj jälkkee, ei kottitulon yhteyres. Tät olis hyvä kaikki  perheest tiätty samal taval tehrä, mukku ei tee.

Viaraat, jokka tuleva, saava kans haukut ja innokkaat tervetulotoivotukset, mut ku jättävä koirat täysi huamiotta, ni koiratki äkkii kyllästyvä tulokkaasee ja rauha astuu taloho.

En kyl men vannomaa, et mite kävis, jos iha ventoviaras tulis sisäl ykskaks yllättäi ilma meijä lupaa. Se ei välttämät olis kaunist. Kaikki koirat meil ku ova reviiritiatossii laumakoirii...

Viarailut

Yleensä lähretää yhren tai kahren koiruure kans liikkeel, ei koko sakil. Koirat joutuva tottumaa siihe, et kokoompano koton olevil voi vaihrel, eikä siin ol mittää kummallist.

Autoho mennää ja autost tullaa ulos luvan kans. Sillee varmistetaa, et ollaa saatu kaik tarvittavat penkkie suajaukset laitettuu ja et ove avaamisenki jälkkee o turvallist tulla autost ulos. Ettei vaa ryykät mite sattuu.

Uuret tuttavuuret

Me ei vaa heitet uussii tulokkait tänne kaikkie kotonolevie tutkittavaks, vaa käyrää enste yleensä jossai pualueettomal paikal tekemäs tuttavuut. Näi ei tul ees reviiritiatosil koiril houkutuksii ruvet liijaks pualustamaa mittää. Ku tulija ojjo tuttu, ei tällast enää tulekkaa. Sama juttu jos mennää ite jonnekki, misä o koira, mitä ei olla enne tavattu. Tehrää tuttavuut ja piänt lenkkii enste 'ei kenenkää maal', ni sit o kaikkie kannalt turvallisemp mennä toiste omil alueil.

Koirat kyl muistava hyvi, et jos tulee vähä välii, etteivä ol toisias nähny, ni silti ei iha nollatilanteest tartte lähtee. Innokkuut täytyy kyl taas tervehties vähä hillit tarvittaes.

Yleist olemist

Piänes torpas asustellaa, eikä ol pahemmi erottavii ovii (ku vessas ja pesuhuanees, mis kummaskaa ei ol ees akkunoi, et niit ei koirie/kissoje kans pahemmi käytet). Toimehe täytyy tul. Mut kyl toisinas tännekki vaa kaik karvaotukset häviävä nii, et välil ei näy kettää missää, irtokarvapalleroit vaa kiaruu nurkis. Välil sit taas ova kaik lähettyvil.

Ilma luppaa en anna koirie tul sylihi, mut aika usseste kyl sit päästän, ku joku haluu - jos muutev vaa tilaa o (joskus sylis ojjo joku toine tai sit o käsityä menos tai teen töit). Samate pyrin mont kerttaa päiväs kutsumaa nimelt koirii rapsutettaviks, turkinhoitoho tai sykkyhynki. Nimitiato vahvistuu ja samal se o 'pomo', ku määrää myäs huamioantamisist, ei koirat ite. Tää o mul jotenki luanteenomast, ku jotenki o TOSI helppo ol huamioimat vaativaa käyttäytymist. Meil ei vaatimal oo moksutkaa koskaa saanu mittää asioit periks, miks sit koiratkaa?

Ruakie kuano ulottuvil jättämist mä pyriv välttämää. Koirilha kaik asiat, mikkä ei ol toise suus tai muute vahrittui, ova yleist riistaa. Voin kyl jättää herkkukulhon olkkarim matalal pöyräl, nii et koirat o siin ympäril, jos käyn köökist hakemas jottai, kunha muistan sanoo, et 'ei-ota!' ennenku lähren. En silti luata täs asias koirihi niimpal, et uskaltaisisi tarkotuksel jättää esim. sipsikulhoo yän ajaks pöyräl valvomat. Tosin näi on kyl joskus tapahtunu, ku nuariso o jääny ales ja sit nukkumaammennessäs unohtanu viär kepun keittiöö, ja siin o sipsit talles viäl aamul ollu. Mukku koira ei tartte ku yhre esimerkin, yhre 'luvallise' kokemukse, et pöyrält voi ottaa, ni siit tairost eroho pääsemine onki sit taas isomma tyän takan. Eli ennakoimine o täsäki kohtaa hyväks vaa. Ja hyvi voiraa syär vaik piknikkii lattial, ilma et koirie kuanot ova lautasil, kunha vaa ei jätet ruakkii siihe lattial yksikses ilma valvontaa.

Ruakapöyräst en ol koskaa tarkotuksel koiril mittää antanu, mut on sitä joskus joku vahingos jottai tiputtanu. Tänhä koirat oppiva äkkii. Näät pyärivä ympäril ja viättävä aikaa pöyrä al, mut eivä tul sentäs vaatimal vaatimaa mittää. Ruakailuj jälkkee voinki sit joskus antaa esim. lihast napsastui jänteit tai rustoi, jos niit o sevverti vähä, et vaa piäne makupalan jokane saa. Ja jos annan yhrel, annan sit kaikil paikalolijoil (en siis kutsu kettää paikal, jos sattuu olemaa jossai muuval). Koiril ei ol niinkää tärkeet se, mite paljo kukaki saa, tai eres MITÄ kukaki saa, kunha jokane saa jottai. Tasapualiseste.

Jos joku koirist tekkee jottai, mist ei tykät, ni se korjataa het. Nopee "A-A!" yleisimmi riittää jo. Mut jollei se riit, ni sit lisään nimen siihe mukkaa ja näytän merkkei, et lähtisisi liikkeel. Joskus voin tehostaa sormie napsautuksel kialtoo. Se o sit viimitteks ain riittäny. On sit kyse ollu siit, et joku lelu o menny kiälletyl alueel (verhon taa), riakotuttais liikoi, pöyräl o hyvii hajui tai mitä ny elämäs voi vastaha tul.

Pentuaikanha tää taas ol vähä erilaist. Kissi-missimmehä ol melkone enerkiapakkaus, ja oikkee tykkäs, ku löys jottai kiällettyy tekemist. Kova ol pomottelemaa jo kahreksavviikkosen ja rajoje pitämine ol tyän takan. Sitkeeste mä kolme viikkoo käytännös kuljin toise peräs ja ohjasin tekemissii sallittuihi juttuihi ja kyllähä se sit peril men lopultas. Sitkee tää neiti kyl ol. Viäläki välil pakkaa keräämää kaik lelut ittelles pinoks jonnekki, mitä sit pittää vahtii, ku joku menee liki. Toiset koirat ja kissat siis. Ihmisist ei välit. Sim mää vaa otan lelut ja laitan ne takas lelukorihi, enkä vähää aikaa salli Kissin käyr siält uussii lelui itelles hakemas. Sit hän taas unohtaa tänki. Onkelmaa täst ei meil silti tul, vaiks omis kaik lelut, ku kukkaa muu ei ol omistuksehalune eikä haluu men siihe mukkaa.

Kysy poijes

Täsä ny äkkiselttee, mitä o tähä mennes tullu kyselyit vastaha. Jos viäl tulee miälee jottai, ni kyssyy saa. Lisäilen asioit tähä sit tarpeem mukkaa. =D