1287854073_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Erelline "asia"kirjotus laumakäyttäytymisest jäi vähä keske - tai tuleeks näist ees valmist koskaa? - ni jatketaa vähä. Tähä ny aattelin kummiski ottaa enemp aiheeks sosiaalisuure, lauman ulkopualeltki. Kattotaa mitä tulee.

Yleist

Sosiaalisuus koirie osalt o aika monitasone juttu. Se tarkottaa muutaki ku toiste koirie kans yhresoloo. Siis yleisest ihmiste maailmas toimeen tulemist. Lenkeil ohittamise onnistumist (oli ohitettavan sit auto, polkupyärä, jalankulkija, toine koirakko tai mikä vaa), tiätty oman lauman keske toimeentulemist, mut myäs autosolokäyttäytymist, bussis (tarvittaes) asiammukast olemist, eläinlääkärikäynteihi tottumist. Sekä myäs lenkeil olla välittämät omil pihoil haukkuvist toisist koirist ja kaikkee tällast. Eli aikas vaativaa tää nykymaailmam meno o koiril, jokka ei enää saa ravat luannos vapaan, ku lakiki jo sanoo, ettei näi saa tehrä ku luvallisis paikois.

Pennut

Varsinaine sosiaalistamisaika koiril o 4 - 12 viikkosen, jollo kaik uuret asiat menevä pennu aivoihi ku voiveitti pehmeesee voihi. Sinä aikan koira oppii "puhumaa koiraa" sisaruste, emos ja toiste koirie kans. Myähemminki koira kyl oppii, mut siihe menee enempi aikaa ja vaatii paljo totutteluu.

Ja niihä se o, et pennu rokotuksetha ova "valmiit" vast tän ajaj jälkkee, et jos pentu piretää koton neljä seinä sisäl koko tän kaikkei parhaimma sosiaalistamisajan, ni hittaamp oppimine vaa sit o. Monet pelkäävä jos mimmossiiki tautei siin pentuaikan, mut siks just noi rokotukset o nii myähää, ku aikasemmi rokotetuil olis viäl se emolt saatu suaja nii vahva, ettei niist olis mittää hyätyy. Eli ku joka tapaukses pennun kans liikkues täytyy vähä enempi suunnitel menoi ja oloi, ni samal taval täsäki kohtaa voi pennun kans tehrä.

Käy kyläilemäs koiraystävällisis paikois: sukulaisis, ystävie tykön. Sovi treffei turvallisii paikkoihi ystävie kans - ol niil sit koirii tai ei. Pennun olis tärkkiä tavat positiivisis merkeis kaikellaissii ihmissii: eri sukupualii, aikuisii, lapsii, isokokkossii ja piänii, tummis vaatteis ja vaaleis vaatteis, parral ja ilma, kepeil ja ilma, mialuuste viäl lasterraittait ja rollaattoreit ja kaikkee sellast, jos vaa om mahdollist. Tärkeint kaikes o ain se, et pennul jää jokasest tapaamisest ja menemisest positiivine miälikuva. Koira myäs yhristää paljo asioit paikkoihi, eli positiiviset kokemukset hiakkakentil, mettis, jalkakäytävil, puistois jne. antava myäs jatkos koiral paremmat erellytykset olla renton paikas ku paikas.

Toiste koirie kans on kans tosi hyvä pääst tutustumaa. Siinäki taas ottae huamioo sen, et kaik sujuu pennun kannalt myänteises ilmapiiris. Sekä aikuise koiran et pennun käyttäytymist täytyy valvoo. Pentu ei saa ottaa aikuist koiraa leikkikaluks (riakkuu toise leukaperis, niskas tai hännäs kii), eikä aikuine saa pallottaa pentuu mite lystää. Ihmiste miälest mukavalt leikilt näyttävä tilanne voiki olla pennum miälest iha hurjam pelottava. Parast olis, et pentu saa hyvii kokemuksii erilaisist sille viaraist koirist.

Tärkeint mum miälest täsä o silti se, et koiran ei ol koskaa PAKKO tykät toisist koirist. Erakkokoirii o olemas, jokka vaa tykkäävä siit, et saava viättää aikaas oman ihmises kans. Seki o iha ok, kunha tulee sevverti muitte koirie kans toimee, ettei koe ittees liija ahristetuks tai pelokkaaks, et käy toiste kimppuu. Eli mialuummi sit ei sosiaalistamist lainkaa, ku väkisi niit ikävii kokemuksii.

On tullu vastaa kommenttei, et "sosiaalistetaa", ku annetaa pennun (tai jo aikusenki koiran) mennä vastaantulevii koirii morjestamaa vapaaste. Ku o vastaantulijal yks koira, pennunomistaja olettaa, et toinenki koira kaipaa sosiaalistamist ja jos o koirii usseemp, ni sit oletetaa, et ne automaattiseste tuleva kaikkie kans toimee. Eli ei vois enempi virhet tehrä ja hurjii riskei ottaa. Lähtökohta tilantees o ain, et koiral viaras koira on uhka. Se o se luannon antama asetelma, mist koira kyl oppii poijes oikeel taval sosiaalistamal, mut viaraast koirastha ei suaraam pysty näkemää, et mitä se tykkää toisist koirist. Siks pitäski AINA muistaa enste kysyy lupaa koiran ulkoiluttajalt, et saaks sitä tervehtää. Näi vältytää niilt hämmästyksilt, mitä voi tulla ettee, ku viaras koira lopult kummiski rähähtää toisel. Pentu varsinki, ku oppii noppeeste toistenki käyttäytymisest, ottaa oppii moisest käyttäytymisest helposte ja sit o ittelläki remmirähisijä käsis - eikä muute ollu koirie vika se! Meil onki tullu tavaks aikas usseste, et sanon sekä koiril, et vastaantuleval koirakol kuuluvaste: "Mennää, OHI!" Omat koirat tiätää, et ny ei pysähryt ja kummaha se o, jollei vastaantulijakaa siäl viaraan koiran remmin toises pääs sitä ymmärrä. :)

Sama ku koirapuistoje käyttämine "sosiaalistamissee". Annetaa koirie juast vapaaste, rähist ja riahuu toiste kans. Pompottaa, jos pompotuttaa. "Siitähä pentu oppii"... No nii, oppiiha se: VARO muit koirii. Puistoje käyttö oman koiran kans leikkimisee - pallotteluu, keppie heittoho tms - sillo ku siäl ei ol muit ajaa kyl asias. Koira saa "vapaan" olla ja mennä, turvallises ympäristös (kunha puisto ei ol ollu nuarison ryyppypaikkan ja paikat täyn särjettyi lasisirui, niinku muutamas paikkaa, misä o tullu piipahrettuu) - tai sit tuttuje koirie keske, etukättee sovittul porukal, ku ei ol muit viarait koirii paikal. Sillo ei ol kovi paljo riskei ikävist kokemuksist. Sillonki riamu voi loppuu lyhkäsee, jos sattuu joku ärhentelijä tulemaa puistoho just siinkohtaa, ku omil koiril o viäl meno ylimmilläs. Eli puistoski tarttee omistajil olla silmät seläski. Kaik ikävät kokemukset ku siirtyvä koiram miälest ain siihe, et "pomo" ei ol hoitanut hommias, niinku kuuluu. Omistajan pitää pittää hualt, et lauma o ain turvas, misä sit liikutaanki.

Viaras koira ja lapset

Yks hyvi tärkkiäks kokemani asia om myäs se, et lapset opetettais lähestymää viarait koirii oikkeel taval. Enssijane ohje o se, et lapsiki ain muistaa kysyy koiran ulkoiluttajalt lupaa siihe, et saaks koiraha koskee. Se o se kaikkein tärkein sääntö. Täsäkohtaa yleensä sit jo koiran ulkoiluttaja tiätää, mitä orottaa ja yleensä tuntee myäs oman koiras, et antaaks se lasten tulla lähel vai ei ja miten muute viaraissii reakoi. Voi tarvittaes sanoo, et sori, ei ol lapsirakas tää karvakerä - ja vahinkoilt vältyttii. O koirii, jokka ova varautuneit viarait kohtaa (eivät pelkää, mut eivä nii välittäiskää), tai tykkäävä ihmisist kovastekki (helposte hyppivä ja pyrkivä pääst nualemaa kasvoi, tai vähintäs käsii), tai sit niit jokka pelkäävä (pyrkivä ensisijasest pois tilanteest ja jolleivä pääse, voivat purrakki). Ja sit tiätty ne, jokka ova nii hyvähermossii, et siätävä melkkest mitä vaa, kenelt vaa. ;)

Omaa koiraa saa tuijotel ja koirat voiva tuijotel takasikki, ilma et siin o mittää muut ku kontaktihakuu mukan. Mut viaraan suara silmiin tuijottelu tuntuu koirast uhkaavalt. Koira, joka tuijottaa toist koiraa, antaa toisel uhkaukse ("tuu vaa, ni mä näytän sulle!") ja siks osa koirist ruppeeki haukkumaa täs tilantees tuijottaval koiral. Se joko pelkää ja haluu poijes tilanteest, ku ei pysty, ni ottaa itekki pelottelun käyttöö, tai sit ottaa uhkan haasteen ja lähtis mialuuste kattomaa kuka oikkee kukin o. Siks viarast koiraa ei saa tuijottaa silmihi. Lapsetha monet automaattiseste tekevä näi ja jos ovav viäl nii piänii, et sattuu silmät suurimpiireis samal tasollekki, ni viäl helpommi.

Koiramaailmas myäs hampaitte näyttämine on uhka, uhka siit, et jollei koira, jolle hammast näytetää, lopet senaikast toimintaas, seuraavaks ov vuaros näykkäsy, eli koira puree. Koirilha ny o monest turkki sevverti suajan, et näät näykkäsyt harvemmi aiheuttava mittää verevvuatookaa, ku hampaat naksahtava yhtee toise turkis, yleensä jossai korvan/niskan tuntumas. Tää ei viäl ol mikkää tappelukutsu, vaa ilmotus siit, et raja o ylitetty (mikä se varsinaine asia sit kullonki o ollu kysees).  Ja kuuluu iha tavallisee koirie keskinäisee käyttäytymisee. Onkelman täst tekkee se, et usseemmat lapset ova kovi innostuksissas koirist ja siis hymyilevä suurimpiirteis korvast korvaa, ja monest viäl lisäks voiva innost kiljuukki ja ehkä viäl pomppiikki malttamattomuuttas. Kaik nää yhres vaikuttava koiram miälest varsi pelottavilt ja uhkaavilt eleilt: hampaitte näyttämine, jäykät äkkinäiset liikkeet ja "ärjyntä". Ja kaikem pääl, lapsi tahtoo yleensä kurottaa koiram pään yli sem päät silittääkses. Jollei koiraa ol pennust saakka totutettu siihe, et piänet ihmislapset nyvvaa toimiva näi järjettömäl taval mittää pahaa sil tarkottamat, ni kyl saa tosi hyvähermone koira olla, ettei mitenkää reakoi. Eli laps tulis pystyy aikuiste toimest rauhottamaa ja antaa mennä koiran lua vast, ku tilanne o tasaantunu. Mialuuste myäs neuvotaa last, et antaa koiran itte enste nuuhkii rauhas koiral ojennettuu kät ja sit rapsuttaaki pään sivult eikä pääm päält. Koirat tykkäävä enempi ja vahinkoriski vähenee huamattavaste.

Viarast koiraa ei myäs tulis lähestyy suaraa erest, vaa mialuite pikkase sivust, sama taas lähties, ettei lähre suaraa sprinttii koira erest, ku joillaki saalisviätti o koviv vahva. Kerra o ollu tilanne, ku meil ol vast Mimi perhees, et lenkil olles yks pikkane (ehkä neljä-viis vuatias) läht ajokoiran erest juaksemaa poispäi kovaa vauhtii ja koiran remmi irtos omistajalt, ku tais itekki hämmästyy sitä tapahtumaa. Eihä siin muuta ku koira hyppäs takaapäi lapsem pääl toisen kaatae (onneks hiakal, ettei asfaltil), ja sit katto siin itekki ihmetelle tassut lapse seljäm pääl, et mitä täs oikkee tapahtu. Laps ol vissii sevverti tottunu koirii, ettei pelästyny, ku nous istumaa, koira väisti, ja sit otti koiran remmist kii ja vei sen omistajalles takasi. Reipas tyttö! Mut jos olsis ollu joku, jol ei olis mittää kokemust koirist, olis voinu tosi pelästys ja koirakammo tulla. Joillaki se pelko voi syntyy jo pelkästäs siit, et isomp koira henkittää sitä omaa pahahajust henkitystäs suaraa lapsen kasvoil. Me ihmisekki ku ollaa erilaissii.

Toiste esimerkki

Täs jo vähä viittasinki siihe, mite koirat kovi helposte oppiva myäs toisilt koirilt erilaissii käyttäytymismallei. Se lähtee jo iha siit, mite oma emo kasvatuskoris suhtautuu toisii koirii, omistajii ja varsinki niihi siäl käyvii viaraisii. Jos emo o kovi peloissas, se miäliala tarttuu pentuihinki, jos emo haukkuu uusil tulijoil, se opettaa samal pennuil, et viarait kuuluu haukkuu (vahtijaroruissaha tää o iha yleist ja kuuluuki paremmi asiaha) ja tiätty sit toisimpäi: jos emo o hiljane, rento ja rauhalline viaraitte kans, ni pennukki ova.

Myäs viaraat koirat opettava koiril asioit. Jos alueel o paljo remmirähinöitsijöit, ni helpommi omaki koira alkaa vastaamaa muil samal taval. Jos pentuu o annettu joskus pallottaa jossai tilantees, se helposte pallottaa tapaamias pentui kans. Sille o annettu se toimintatapa ja jollei siihe puutut, ni eihä se mihinkää muutu.

Ja taas tätä samaa voi käyttää myäs positiiviseste. Jos joku koira pelkää jottai, ni sen kans kannattaa mennä tilanteesee sellase varman koiran kans, joka ei pelkää. Iha yhten esimerkkin meil, ku Kössi pelkäs meil tullessas harjaa niim paljo, et jäykisty ja alko tärist, ku sen vekottimen näkiki. Mä sit annon Kössin nährä, ku harjasin muit koirii ja kissoiki - ja nehä tykkäävä siit iha hurjaste, ni pikkuhiljaa harja ei enää ollu nii pelottava. Sit lattial jätetty harjakaa ei enää pelottanu ja ku huamas, et varsinki Susu ja Mimi kävivä "harjaamas" ittees siihe lattial olevaa harjahanki, ni ei se voi mikkää kamala asia olla. Siv vaa pikkusii harjaustuakioit kerrallas, ja kaik päätty namipalaha ja harjasin Kyöstij jälkkee viäl muitaki tassuttajii. Sillähä seki kammo poistu. Olisha tuan opettanu yksinäski koiral, mut siihe olis saanu varat paaaaaljo enemp aikaa.

Eristämine

Koiraha on siis laumaeläin, eli sil taval sosiaaline otus. Koiril o tärkeet olla osa laumaa ja toimii yhten tärkeen osan sitä. Siks koiral toimii eristämine tosi ison rankastuksen, jos sen esimerkiks sulkee jonku oven taa yksikseks, muun lauman olles toisaal. Sen takii mä en lainkaa ol sil kannal, et laumast joku suljettais jonnekki muist poijes, esimerkiks omistajie tyässäoloajaks. Jos koko lössi laitetaa yhtee huaneesee, kunha siäl o tarpeeks kaikil tilaa ja myäs paikkoi, mis saa halutessaa olla rauhas, se o parempi, ku esim. hajottaa laumaa eri tiloihi. Toki, jos o jottai tappeluriskei tai kausittaissii kiima-ajan yhresolo-onkelmii, näät o ymmärrettävii, mut loputtomaste koiran eristämist muust laumast ei tul tehrä, sit tarttee miättii jo, et olisiks jottai muut tehtävis koirie oloje parantamiseks, et tappeluist/kiimailuist päästäis eroho. Koira ku kattoo, et se on ny tehny jottai vääri, mut ei tiärä mitä. Ja se taas loppukäres tarkottaa koiral sitä, et "pomo" ei ol loogine, eikä ol hoitanu hommias kunnol. Se taas monest lisää tappeluhalui, valitettavaste. Erilaisil porteillaki voi tiloi eristää toisistas, et mittää tappelui/astumissii ei pysty syntymää, mut silti koirat ova ikäänku samas tilas. Ja missää nimes en ol sil kannal, et koirii vois pittää suljetuis häkeis omistajie poisolles, vaiks oliski iha tilavat häkit. Häkit o kuljetust ja nukkumist/rentoutumist varte. Miälikuva häkeist ja bokseist pitäs olla positiivine.

Täst taas täytyy erottaa se, et jos perhees o yks koira ja omistajan lähties kottoo koira suljetaa yhtee huaneesee. Monel koiral on itte asias turvallisemp olo yhre huanee vartioinnis ku olemal vastuus koko asunnost. Joka tapaukses koira joutuis olemaa yksin. Eli tää ei ol varsinaist laumast eristämist.

Eiköhä täsä nyt taas ollu vähäks aikaa. Hurjaa mite sitä asiaa vaa tuntuu pursuuva koko aja lissää, ku kirjottaa. Viäläki jäi otsakkeit tulevii juttui varte. Ehkä viäl tarkennuksii tai lisäyksii näihi vanhoihinki kirjotuksihi. Ev vaa ny ehri niit täsäkohtaa pähkäilemähä. Ajatuste virtaa, jote suakaa anteeks eri asiois pomppimiset!