Kuvavarotus. Taitaa olla ny täsä postaukses melkkest 60 kuvaa. Papukaijammerkki sil, joka jaksaa kahlat loppuhus saak. =D Nyv varsi itsekkääst aattelen, ku haluun näät kuvat taltee seuraavaa vuat ajatelle. Samate, ku oon välil nautiskellu siit, et oon käyny viime vuare kukkii kurkkimas. Ei ol paljo näkyvää, ku keskel pihaa seisoksii, mut yksittäissii ilonaiheit löytyy vaiks kui ja paljo kummiski.
Miälenkiintossii juttui kukist löytyy, ku tarkkaan kattoo.
Niinku sormustinkukast
Joka o nyy alottelemas kukintaas.
Viäres lehtosinilatva. Kukkii ainaski tuplamäärä viimevuatisee nähre. Et sil nää lumiset talvet ov vaa hyvää tehny!
Päivänkakkaroitaki kukkimas.
Peruskukka, mut varsi pirtee sellane.
Kukonharjan harjakset o täsä lisääntyny kans vauhril, vaiks o satanukki ja sanottii, et se kärsii sateest. Joskus näinki päi. :)
Sinipellavan kukat kans iha peruskukkii. Niinku lapset kukat piirtävä.
Yks kukka ei kauvaa kest, mut sit siäl o nuppui orottamas avautumistas taas. Saas nährä kylväytyyks tää itekses ens kesäks, ku sanottii, et kaksvuatine o. Mumpualest olis iha tervetullut meijä kukkapenkkihi.
Kurjenkello pit piäne paussi kukinnas, mut ny o avautunu sit uuret nuput. Komeet ova kukat!
Sit näit pikkiriikkissii orvokkei o osas kukkapenkkii kans. En vaa raaski poijes pistää...
Salviaki o ja komistuu.
Kääpiösormustinkukka on ekat kukintas kukkinu ja ny o sit nuppui taas täyn avautumistas orottamas. Kehno kuva, mut en nähny sitä kuvaa ottaes, ku ol nii valosaa ulkon. Ruutu sit paljastaa kaiken...
'Piikkei' löytyy kukkapenkist kans. ;D Mun lempikukkii, miakkaliljoi. Gladiolus ei kasvanu viime kesän, ku kuivuus vei. Toivotaa, ettei vastaavaa hellet tänä vuan tul. Nyjjo o saanu penkkei kastel.
Ja siält ne gladiolukset tuleva muitte puskie läpitte. Niinku lemmikkie ja mikäs maanpeitekasvi tää yks mahtaa ollakkaa. Joku pikkumaksaruaho.
Kukkii pikkuruisin keltasin kukin.
Unikoski ov valtavan voimakas väri.
Näät vaaleet lupiinit vallottaa kans kauneurellas.
Harjaneilikoit o monttaa värii. Pinkkii...
... tulipunast (ihanii muute noi harjaneilikoitte nuput!)...
... viinimpunast...
... ja mitä liä täst kaksvärisest varrest mahtaakaa tulla. Yks ja ainut tällane o joukos. Jännää!
Tuaksukurjenpolves o hentoset kukat ja kimalaisil o kiirus.
Kovaste ol hyärinää ja hyrinää. Mont kimalaist liikkeel samas puskas...
... yhtaikkaa.
Kurjenpolvist jalopähkämön kaut palavaar rakkautee.
Joka ov vast alottelemas kukintaas.
Siin välis kuulliljat ja sormustinkukat, sevversi lyhkäsin, ettei tullu erellisee ryhmäkuvaha näkyvihi.
Raunioyrtti kukkii hyvi varovaiseste muutoj jälkkee. Siirsin näät poijes tiävviaruspenkist, ku ova joutunu väkivaltaseste toisinas ruaholleikkurin kynsihi. Miähet huamaa tällassii kattoo, ku siäl o noit korkkiamppiiki kasvei (lupiinei).
Kaunist keltast reunustamas penkkii sen toisel lairal.
Tarha-alpi. Pitäs tätä saar levitettyy jotenki.
Mukku se jää näitte venäläisten rakuunoire piirittämäks. Pitäs siistii tätä penkkii vähä.
Päivänsini - sinine.
Päivänsini - punane.
Ja molemmat samas kuvas (ku tarkkaan kattoo).
Kurpitsat kasvava vart ja kukkiva, mut mittää tulost ei näy syntyvä. Käyks meil taas samal taval ku kerra kerrostalos asues, ku yks kurpitsa valtas meijä koko parvekkeen - eikä yhtää kurpitsaa saatu...
Avomaankurkuistki o yks siämen lähteny kasvuhu. Pikkuruine o, et ei ehri varmaa satoo enää tehrä, jollei sit tosi pitkä, lämmin ja kostee kesä tul. Toivossaha eletää. :P
Mansikoit ov vaa muutama, mut niis alkaa jo pikkuset marjatki kehittymää. Naposteltavaa tiaros (jollei naakat, varikset, räkätit tai harakat ehri enste).
Surfiniakki alkava ol selvinny jotenkis siit tuulen tuiverruksest ja pihanympärysmatkastas. Sare vähä o viotust samettipinnoil tehny, mut silti kauniiste jaksava kukkii.
Sinisievikkiki alkaa jo näyttää silt, et kasvaaha se!
Silkkikukkii on kans selväste tulos - ainaki jokune.
Kanadantuliunikkoo pitäs ol sinisiävikkie ja näitte surfinioitte välis, mut eipä siin pahemmi mittää näy. Saa nährä, onkoha menny siämenet kaik lintuje maaruhu.
Lobeliaki iha komias on - on tykänny, ku o satanu vet.
Isoimmas kukkapenkis malvat alkava ol nupullas - ja varret ovajjo yli metrin korkuurel. Se kans tuntuu venyvä joka vuas lissää, vaiks iha pohjalt kasvus alottaa joka kevät. Koht saaraa taas uussii kukkii!
Ovev viarustan orvokit hymyilevä kaikil ovel tulijoil.
Ilossii kasvoi, monem mont.
Niinku täsä toiseski orvokki-istutukses.
Ovev viäres tääki, mut vähä syrjemmäs.
Ja pikkune isompkukkane liila orvokki kans viäres. Pojan tyttöystävän äiteelt saatu.
Kukkatelinees ova kukat erelles - hyi mua! - ilma lisämulttaa omis ostokepuissas. Mut kukkiva silti.
Kääpiöauringonkukan sivuversoist uuret kukat ova piänemppii ja ujoste kurkkiva siält lehtie kainaloitte alt.
Jo kukkineet kukat alkava kehittämää siämenii. Aattelin kokeil, josko antais iha rauhas siämentää, ja nappaisisi ittel niit sit ens kevääks kylvettäväks... Kerta se olis ensimmäinenki.
Muratiski o iha valtavaste uussii pikkussii lehtii. Se o aikasmoises paahtees välil ollu, mut näist lämpimist ja kosteist keleist se o tykänny iha hurjaste.
Tän kukan nimen oon nyt kyl iha unohtanu, mut o NII kaunis, että. Ja yks kukka kestää ja kestää. Valtavan hiano juttu!
Ku tontti alko mennä varjoo, siirtysin pellom pualel kitkemishommii. Huh-huijaa. Kolme kepullist turhaa kamaa poijes - ja silti sinne jottai vaa pakkas jäämää. Suurin osa kummiski tul poistettuu.
Samal sit kitkin kukkapenkinki ja nappasin osan venäläisest rakuunast, mikkä oliva lähteny tarha-alpie joukkoo kasvamaa, poijes. Sain keltast selväste paremmi esil.
Jokos se sit siin olisis ollu? Rikkaruahoi ov vaa ain ja lissää kasvaa koko aja. Takaterassin kukist otin kuvii just, ni ne ny täst kokoelmat puuttuva.
Kommentit