Meittin juhannus alko, ku käväsin torstain, aato-aatton, hakemas pojat meil. Iha iloseste lähtivä, vaiks aika pia erellisest oliki, ku viime viikolloppunaki oliva. Vähä miätin, et onks liijam pia.

Juhannusaatto alko vähä enne kuut, ku isoveikka otti ja heräs. Pelas sit tunniv verra korttii iha rauhas, ennenku pikkuveikka heräs, kiireel pottal. Hianoste alkaa sujuu yäkki näi, ettei tartte heräillä kesken kaike.

Tassuttajat tiätty menos mukan ain. Yläkerras ja...

... alakerras. ;)

Etupihan auringonkukat, muratti ja maksaruahot alkava olemaa kauniimmillas. Isoveikka kävi moneen otteesee kaik kukat laskemas, ja sit kummasteli, ku parim päiväm pääst ol yks enemmä ku erellisen päivän. Nuppu auvennu siin välis. Heh! Luanto o ihmeelline!

Muutonki ollaa kyl ny saatu nauttii kivoist keleist. Ei liikaa hellet, aurinko välil pilvie takan, mut silti iha mukavat oltavat. Aamukasteises kelis tuntuu kosteelt, vaikkei olisisiskaa satanu. Vet on tullu tosi vähä, vaiks piänii kuuroi onki osunu aika ajoin kohral. Mittää täyrennyst varsinaiseste keppuihi ei olla saatu. Viäl ei ol erellisekkää kyl loppunu.

Kesäkurpitsois ojjo kukkii, ja puskat kasvava kovaa vauhtii, noppeemmi ku avomaankurkut tosa viäres. Kurkuil kyl o ollu välil vähä liija kylmii öit, vaikkei ny pakkasel ollakkaa menty, ni aika lähel toisinas. Ei vaurioit näy, mut kasvu pysähtyy.

Ja vaiks juhannusaikaa viätettiinki, ni ei unohrettu näit meijä normipuuhiikaa. Islan lenkit hoirettii, sisäleikit samoil leluil. Ulkon teltta on kiva, vaiks päiväseltäs tahtoo ollakki liijal lämmin sisäl oltavan. Illemmal menee mettän varjoho, ni sillo kivamp "mökki". Mut sit juastii taloo ympäri, terassil ja siält ales, potkittii palloo, tehtii hiakkalinnoi, tulivuarii, myyrämpesii...

Ja mikä riamu, ku pikkuveikka löys leppäkertun, ja TIÄS, mikä se o! <3 Sitä sit hypittii pitkän aikaa, et "mää tiäsiiin!". =D Luannost löytyy paljo kivoi asioit!

Sama pikkutyyppi hyppi uurestas riamust, ku huamas, et meijä omppupuus kasvaa PUNASSII omppui. Häne lempiomppui. =) Voi juku näit ilon hetkii. Isoveikka hyppeli ilost ihav vaa toise mukan, vaikkei nii omppuje pääl itte ymmärräkkää.

Aattopuuhan, enne lipun nostoo, mitä pojat kans orottiva, syättiinki välipala piknikil pihal. Miätittii yhres, mitä otetaa mukkaa, kannettii vermeet ulos, ja isoveikka sit kanto viäl terassilt päivänkakkararuukunki siihe viärel. Iha riittävä hauska juttu, vaikkei tän kauvemmas lähretty. =D

Siin nautiskelttii kaik yhres. Ja vaiks ruakkaa ol iha reiluste, ni kaik keput saattii tyhjiks, ettei mittää ruakkaa eikä juamaa tarvinnu sisäl enää kantaa. Se ruaka vaa tahtoo maistuu paljo paremmalt ulkon syätynä.

Sit oliki se lipunnoston aika. Tää ol ny eka kerta, ku pojat oliva mukan täsä puuhas. Kummasteluu riitti. Tuuli aika voimakkaaste, ni lippu liahu oikkee komiaste!

Juhannusaamuna sit taas omat puuhat. Tuttui juttui ja vähä extraa.

Näät päivänkakkarat ovakki ollu yllättävän sitkeit ruukkukasvei, ku nämä ovav viäl ne samat, mikkä erellisen viikolloppun poikie kans kerättii. Hyvi kauniit viäläki!

Tiätty o pitäny käyr aukoomas ja sulkoomas kasvareit, kastelemas kasvei, sisäl ja ulkon. Pojat mukan menos. Hirsipöytäryhmäst tul hyvä kiipeilyteline sil välil, ku kannoin noit 10 litran kastelukannui ees-taas. Sarevesisaavit ova etu- ja takaterassil, ku kasvarin saavi ojjo tyhjä. Siit isost sit saa pikkukannuhu, mitä pojat tykkäävä kyl käyttää, ku auttava kasteluis.

Laitettii pehmusteet penkeil, ni koppa tul tyhjäks, ja pojatha saiva siitäki sit het majan. Äiteen tulo toi ison riamun kans, ja plikan kans vähä kauhul seurattii, et millo jää jonku sormet kannev alle, ku paukutteliva kant kii. Sanomiset ku ei näyttäny vaikuttava lainkaa. Meinattii sit, et ku o tollane höppöne, kevyt kansi, ni taatuste se sattuu, muttei mittää vakavaa vaurioo aiheut, ni jos sattuu, ni siitähä sit luulis oppiva. Noh, onneks mittää ei käyny, kummiskaa. 

Sammakkoallas kööki erusta al aiheutti kans kummastust. "Lampi", sano pikkuveikka. Isoveikka meinas vaa, et siin o lintuje juamavet, mut oikkiast tosa loikoilee ihohoiros yks aika iso rupisammakko, ku kaik ojat ovat taas kuivii. Pysyttelee kyl päiväsaikaa jossai varjos, ja tulee toho joskus illal. Kasvarin ovii kii laittaes, muutaman kerra oon pelästyny, ku toine hyppää ulos tost, pomppimaa piiloho. Luulen, ettei tair kelvat tää vesi juamavedeks kellekkää. Sammakko o ominu sen iha ittelles vaa. Lisäilen siihev vaa vet, ku nään, et se alkaa ol vähis. Juamavesikippot ova sit muuval. Vähä poijes meijä käyttöpihalt.

Mölkkyy vähä pelattii sit plikan ja poikie kans sil välil, ku isäntä hoiti grillailui etupihal. Isoveikkaha innoissas, ku pääs iha tarkotuksel laskemaa asioit. <3 Pikkuveikal kalikan heitto ol viäl vähä vaikkiaa, vaiks saiki vähä etumatkaa, ettei nii kaukaa tarttenu heittää. Tekniikka ei ollu hallus, eikä oikkee kiinnostuskaa. 

Roiskuu, kasslerii, kaht lai salaattii, patonkii, mehuu, vichyy. Saattii kaik vattamme täyttee. Grillailuis men sevverti yliaikaa, et pojat veteli vähä "eturuakkaa", ni sit varsinaine syämine tiätty vähä kärsi, mut söivä kummiski jottai.

Olipa kivaa yhres! <3

Siitäku pojat taas lähtivä kottiis, ol viäl kokonaine sunnuntaipäivä tätä juhannusviikolloppuu jäljel. Tein sit Pyryn kans pihalenkkii. Muutama tunti siin meniki, ku kuljettii ees-taas.

Kaik kasvaa kivaste! Näyttää silt, et varelmiiki olisisis tulos yllätysmäärä, vaiks se, mite niit saa kerättyy, onki toine juttu. Nyk ku puskie sisäl kulkee lankoi ees taas, mil saattii varret pysymää pystys. Nyjjo lakoova, ni mitä sit ku tulee marjoje painot lisäks?

Mut kyl oon viäläki nii ylpee tost isännäst, ku osas noi upeen roskiskatoksen tehrä! <3