Iha outo kevät kyl. Enste ei meinaa alkaakkaa lainkkaa, ja sikku tul, tul samal hurjat helteet ja kuivuus. Paljo kannettu vet pihal paikast toisehe, ja kaivo tyhjätty, kaik kipot tyhjätty. Vet toivottu taivaalt tulevaks.

Ja onha se kuumuus sit sisälki ollu, tiätty. Kaikellaist helpottavaa yritetty tassuttajil, ja viilennyskone pörhältelee yät päivää.

Muutamii ukkoskuuroi o ohitte pörhällelly, iha ilma tipan tippaa tiputtamat, mut nyssit vihroste viimei saatii meki vet.

Isäntä pesi Karkkii, oliks se se "vesitanssi" sit? Katsastukses piipaht, ja läpi men! Sit neljäv vuarem pääst uurestas.

Mä taas pesim matton ja pistin sen terassil "kuivumaa". Se toine satteen "manaus". Heh! Ehkä men pikkase manaukset ylitte, ku tul välil jo rakeitaki. Onneks ei niimpaljo, et mittää haittaa olisisis tehny.

En halunnu raanavet näihi kasvilavoihi upottaa, ni orotin taivaalt sitä kasteluu. Ja ku tul, ni heti sit siämenet maaha. Ny tulee käytyy sit "sil silmäl" kurkkimas muutamii kertoi päiväs. Heh, vaikkei toivookaa, et näi äkkii mikkää kasvuhu ehtis. Mut on tääki "urakka" nyssit tehty.

Ekat kurkut kasvaris alkaa ol maistiaiskoos pikkuhiljaa. Lisää tulos paljo. Tomaateis, ja chileiski kukkii, et pitänee alottaa "tupsuttelu". ;) Tää o nii jännää aikaa!

Vet siis saattii, muttei tullu kasvarin vesisaavi viäl täyttee siltikää. Eli lissää yhä kaivataa, ettei lopu alkuus. 

Vadelmat ova ny ollu ilma tukii, ku ne erellisvuare kuivuneet, talvel laonneet, varret nappasim poijes. Lyättii ny sinne tänne muutama tolppa ja naruu niitte ympäril, ni ees osa kasvustost on nyssit pystys, eikä maat myäte. Pörriäisii ainaski tuntuu oleva kukis iha hurjaste.

Vuare ekat raparperit piirakaks. Tein ekstrahelppoversiol, eli kaik aineet yhtehe, raparperit pääl ja uunihi. Ei se iha nii hyväks tullu, mitä "oikkee" piirakka olisis ollu, mut vaniljakastikkeen kans iha syätävää. Kyl tää "häviää". ;)

Meijä kohral osuneitte sateittej jälkkee ollaa kuulosteltu, et jossai ukkostaa, naapurikunnis, kauvempan, meil o sit taas aurinko porottanu koko aja, enemp tai vähemp. Mut luantoha ny tykkäs, ku sai kosteut. Ne rikkaruahokki. Ja tiävvarret täyn tätä koiramputkee, mikä valtaa koko aja alaa. Meijä kukkapenkkeihi tunkuu. Är-syt-tä-vä! Kaik hianot tiävviarustan vanhat kukat alkaa ol mennyttä: kissankellot, metsäkurjempolvet, kamomillat ja muut. Koiramputki ku lakkaa kukkimast, se vaa tukahruttaa kasvustollas muut. 

Mut oon sit varjellu tota tiampiantareel kasvanutta metsäkurjempolvee iha omas kukkapenkis, ettei valla katois. Tähä aikana halunnu tulla, ni saa ollakki. Muistan kyl ajat tääl, ku tiävviarustat ol sinisenäs tätä - ny löytyy iham muutama pikkane mätäs, koiramputki "syäny". :( Ei ne kaik kotimaiset luantokasvikkaa iha harmittomii ol, jos haluisisis säilyttää näit "perinteisii" piantareitte kasvustoi.