Siirsim mun perjantain tyät sunnuntai-illal, ja lährettii plikan ja poikie kans museoo kiärtämää. Täsä säät vähä epävakaisii ollu jo jonki aikkaa, ja toivottii, ettei tulisis liijam märkkää, muttei mittää kamalaa hellettäkää haluttu. Aikas lämpöne keli silti ol. Ei tarvinnu raahat satteevvarjoi mukan.
Ajoin aamul het ajois Turkkuhu, ja kävelttii bussil, hypättii siihe, ja kävelttii viäl jonkiv verra, et oltii museom porteil aikas lail sen avautumisej jälkkee het. Ei ollu ruuhkaa! Äitee ol pojil selittäny etukättee, et mennää museos käymähä, et siäl om paljo vanhoi asioit, ni Arto ol kysyny, et onks siäl lohikäärmeit? ;) Et sellaset orotusarvot.
Tää on kyl nii ihana paikka, eikä ikinä ehri käymää ihan kaikkee läpitte, eikä niitäkään kykene sisäistämää kaikkee, misä käy, kun tääl on NII paljo ihanii juttui. Sekä ulkon, et sisäl. Pojat huamas asioit, mitä itte olisisi ohittanu, ja toiva siten enempi sisältöö käyntihi! <3
Mää sit tykkään näist vanhoist ikkunoist!
Ny ol aikas mones paikas näit "oppait", ja puuhaajii: kellosepän talos, hatuntekijä, puutarhuri, postinaine - ja sit sellassii kiärtelevii "ohjaajii", joilt sai vauhris ohjeit ja tiatoi, jos niit tul ettee. Kute pojat huamas ulkon karuil kivipaikkoi, ja het olisisiva niit ollu järjestelemäs, ni kiällettii, et antaisisiva olla. Tul takkaa tiato, et ne kivet o laitettu siihe siks, et ne ohjaa sarevessii tiättyihi suuntihi, poijes rakennuste perustuksist. Ja tällast kivaa. Pojat kuunteliva suut auki välil. =D
Kapeit ja venkuloit rappussii ylös alas, mäkkee ylös alas, huaneissii sisäl ja ulos. Pojat hianoste menos mukan, ja pitivä pääs sallituis paikois. Ku osan huaneist ol erotettu vaa köyrel, ni et sen ohitte ei vaa mennä, eikä se köysi ol siin sitä varte, et siin saisisis roikkuukkaa. ;)
Piän kaffe- ja vessatauko välis, et menttii alueen ulkopualel olevaa kaffelaa puputtelemaa vähä enerkkiaa, et jaksettii jatkaa.
Kivoi sisäpihoi, osa päässy aikalail pusikoitumaa, osa hyvinki hoirettui. Mite ne varmaste oj joskus aikanaski ollu. Osas pihois ol kivaste keittiöpuutarhaaki. Löyrettii ainaski erillaissii yrttei, porkkanaa, perunaa. Ja vähä "rikkaammis" pihois sit iha koristekasveiki enempi. Nipa tarkasteli rännei ja vesisaavie kuntoi (puusaaveis ol pohja, mikä o kastunu, tiiviimpää, ja kuiva yläosa ehkä vuatavampaa, ja sellast), ja paljonko vet o niihi saatu ("paljo kasteluvet"...) ja sellast. Taitaa joku arkkitehrim poikane olla! <3
Ja ekan kerra mun käyntiaikoin (viimisest tosin oj jo vuassii) löyty usseemppiiki paikkoi, misä oikeest sai koskee asioihi, käännellä sivui, istuu kalusteil ja oikeest FIILISTEL, millast siin huanees olisisis ollu ASSUU aikanas. Usseemppii ilta-aikahuaneitki, et "kynttiläv" valos pit nährä, mitä huanees o, ja mitä siäl on kentiäs joskus tehty. Oliks kysees köökki, makkari, sali, piijantupa...
Ja tosiaa, näit koristekasveiki löyty joiltaki pihoilt, mitä o ollu varakkaampie talouksis, sen keittiöpuutarhan lisäks.
Kestikiavaris ol selitystaului, ja lautapelei, mitä saa käyttää. Me tosin ei päästy ees testaamaa, ku muut ol ehtiny ensin, mut hetken istahrettii pirttipöytie äärel, katteltii puissii karahvei ja juamatynnyreit. Huane tiätty ol varjos, mut silti tuntu, et jotenki ilma ei vaihtunu. Sevverti tyyni ja kuuma päivä. Et aikas äkkii jatkettiim matkaa taas. Ol täsäki kummastelemist, et mite mikäki juttu toimii, ku nykyäs mittää puutappei ol juamakanistereissakaa - ja sellast.
Lastempihal ol pelei, kiikkupaikkoi, esiintymislava - ja täsä viärähtiki sit "tovi", tais melkkest tunti mennä. Niim paljo kaikkee kivaa ja jännää. Eikä haitannu, vaiks alko väkkeeki tulla, et siin vaihees, ku me alettii ol kiarrokseltamme valmiit, toiset vast alottiva. Kiva kuulla myäs muit kiälii, et ainaski menos mukan ol saksan- ja enklanninkiälissii ihmissii. Kaukaa on siis osa museon kävijöist. Vähä ohjattii siin sivus näit, ku ei oikkee ymmärtäny kävelykeppie, niitte korkeitte, eikä sen ämpärien kantovälineen (mink suamenkiälist nimee en ees tiärä ittekkää) käyttöö. Se ihmisten "länget", mikä olal niskaha asetetaa ja sit molemmis päis o koukut ämpäreit varte. Mut ei siin mittää nimii tarvittu, ku selvitin, et mite homma toimii. Sit men moni lapsi tyhjie ämpäreitte kans "länget" olal pisi pihaa vuarotelle. =)
Siv viäl kävely bussipysäkil, nousu bussihi ja taas oikkias paikas ulos, kävely poikie kottii, syättii, pakattii viikolloppureppu ja ajettii mummu-vaarilaha.
Pojat huamas het, et jottai uut o pihal tullu sitte viime käynnin. Ku vanha melkkest kaatunu kasviportti om poijes, ja siin o toisellaine tilal. Entine ol ruskia, ja tää nyssit valkone, ni tää näkyyki vähä paremmi. Ny viititty mittää toisellaist maalii/ öljyy ostaa, ku rakennuksii varten maalii ol jo olemas. Ihav valtavan kiva täst ny tuliki!
Päivä menny kävelles, pojil varmaa ainaski viis kerttaa enemmä ku meil aikusil, ni ilta ol "melkose" rauhalline. Ja uni tul tosi helposte. Mut olipa hiano päivä! <3
Kommentit