Ny on sit jo koht sata litraa vattui saatu, ja samav verra puskis viäl, ku paljo raakileit kypsymäs. Iham mahoton vattuvuas, ei ikinä enne! Se kevään hellejakso pölyttäjines tais olla iha nappijuttu vattui ajatelle.

Vattui o poimittu vanhempie ja nuarempie (huamaa yks pikkune kompostis piilos =D ) voimin, ja samallaha sit ain myäs kuulumissii vaihtuu sujuvaste.

Välil mä tiärän, et puskis oj joku, mut ei meinaa millää löytyy, jos sopivaste sattuu. Korkeet puskat, ja niit om meinaa paljo!

Äkkii satteen alt reunast johonki keppuihi, ku iham märät vatut eivä kyl pahemmi säily. Ei pakastettun, eikä jääkaapis. Toki niit voi joskus suaraa käyttää, vaiks puuroj joukos vähä märkänäki, mut täytyy käyttää siis heti.

Siv välil vähä koiraviaraitaki kävi vattupoimijoitte mukan. Me ei ny päästy ulos omie kans, ku ol lapsellapset meil, ja piänemp päikkäreilläs. Sattu siihe. En jätä koirii valvomat ulkon, mut en jät lapsellapsiikaa yksi sisäl.

Keput täyttyvä lavvantain...

... ja sit lissää sunnuntain. Pilvist ol, muttei satanu.

Purkitettui orottamas kotimatkal nappaamist.

Ja viäl vähä lissää satoo taltehe. 

Siskon kans istuttii poimimistej jälkkee terassil, ku sää sen salli, ja käytin tähä ny tuareeltas vähä poimimiani mustikoit ja sit näit vattui - rahkan ja marengin kans makosaa. Sellane oikkee kesäherkku.

Ja viäl noit tual riittää ja riittää - kunha sää sallis poimimisen. Ny onki aamuyäst saakka satanu, pitäny piänt taukoo, satanu taas, ja luvataa myähemmi viäl ukkostaki, mitä mä EN kaipaa. Vesi kyl sinänsä tervetullutta taas, luanto ehti jo aika kuivaks täsä, vaikkei meijä sarevesivarannot viäl läheskää loppumas ol ollu. Kasvihuaneis meil ei ol mittää automatiikkaa, et pittää muistaa iha itte kantaa sinne sarevedet terassie saaveist. Lissää saa tulla.