Viäläki pääosin sisäl olemist kintun takii, vaiks liikunki jo enempi, ja pyrin liikkumaa pikkuhiljaa viäläki lissää. Mut jottai muut ku töitte tekemist pittää olla.

Ku en ol ees kirppareil päässy kiärtelemähä (orotusarvo olisisis, et tän kuun loppupualel onnistuisisis jo), ni oon jääny noitte pikkukerie kans jumihi. Aikani tein huivei ja pontsoi ja liinoi, mut näist lopuist ei oikkee enää saa niitäkää.

Alotin yhtälait, purim poijes, ja sit toist, minkä meinasin kans purkaa, mut olin laittanu joukkoho lankoi, minkä purkamine ei ihan noiv vaa onnistunukkaa, eli joo, jatkoin täst siv vaa ettippäi.

Siit se pohja sit tul tehtyy. Piänis palasis, rivi kerrallas. Kimuranttii, ku mukan o eripaksussii lankoi, osa pikkase joustavaaki. Pittää miättii, mite täst saa kantikkaan sikku se ov valmis.

Jatkoin kirjoilul virkkuum pääl. Viimitteks noi puun oksat ja lehret. Huh, mikä homma siin olikaa. Olin iha unohtanu, mite kauva siihe voikaa mennä. Piänt tuherrust. Mut täst viäl jatketaa. En ol iha varmaks päättäny, et mitä täst lopultas tulee. Ittellekki sit yllätys. Pikkukerii ov viäl aikamoiseste jäljel, tämänki jälkkee.