Tää onki nii hauskaa, ku usseste menee just näi, et ekaks ei oo pitkii aikoihi yhtää mittää menoo eikä meininkii. Syyst tai toisest (porukoitte lenssuilut ny täsäkohti meil pääosin) sovittuiki juttui o siirtyny ja siirtyny...

Nyssit saatii hakkee pojat mummu-vaarilaha viikollopuks, ja siit viimisest onki jo sevverti aikaa, et käytännös melkkest vuarotelle käyttii kaik tääl olleet lelut ja pelit läpitte, et mitä tääl nyssit olikaa. ;) Kuularata viähättää poikii eritote, yhä. Vaikkei noit legoi ja duploikaa viäl unhotettu ol. Puhumattakaa piirusteluist, värittelyis, numeroist ja kirjaimist. Niilo lukee jo tosi sujuvaste, ja onki nyjjo alkanu kiinnostumaha kaunokirjotuksest, ku isot kirjaimet ja tekstaus menee nii hyvi. ;)

Laivanupotus ov viäl Artol vähä haastavaa, mut Huajuva torni ol nii kivaa, et sitä pelattii mont kiarrost yhteem pötköhö ja siv viäl toisel kerttaa mont kiarrost uurestas. Tähä Artonki kärsivällisyys jotenki riittää iha hurjan hyvi.

Lumiha sit om melkkest kokonas sulanu, mitä ny isommis kasois viäl tollast jäätynyttä. Lappiol ei kovi hianoi plokkei saanu, mut jottai kikkareit, mist Niilo sit rakens linnaket. Tai ainaki perustukset sil, heh. Josko täs jossaikohti tulisisis vähä lissää lunt ja pysyisis hetken pikkupakkasel, ni voitais tost hyvi jatkaa ettippäi taas yhres.

Kyl näät lumihommat vaa nii tärkkiöi lapsil olisisis talvel saar kokkee, et harmi, jos talvet alkaa vakkariste olemaa JOKO järkkylumissii (et kaik kyllästyy jo) TAI lumettomii, mustii, märkii, yht pitkää syksyy. Vaiks onha näit "onkelma"talvii ollu ennenki, omas lapsuuressaki, ni em muist siltikää monttaa tammi-helmikuun vaihret, millo ei olisisis käytännös lainkaa lunt.

Lavvantain muv veljem perhe tuliva viättämää aikaa meijän kans, ja aamust asti pojat kyselivä, et millo se Julius tulee, et saava kaverii. Julius sattuu iältäs just Nipan ja Arton välihi, et sopivaine kaveri onki. Sit tehtii legoil vekottimii, luvettii Löydä minut -kirjaa, ajeltii pikkuautoil, ja sen sellast. Tosi kivaa!

Sevverti jännää ol pojil, et molemmat oliva illal iham poikki, ja nukahtiva tosi noppeeste - JA nukkuva aamukahreksaha asti. Tosi harvinaist, josko jopa tais olla eka kerta meil, et nii pitkäl aamuu nukkusisiva.

Sunnuntain siv vein pojat kottiis iltapäiväl ja piipahrin siskol luan herkuttelemas ja höpöttelemäs, maailmaa parantamas. Heh! Saa nährä, millo seuraavaks meijä arjes mittää tapahtuukaa sit, ku ny ol tällast haipakkaa. =)