Vaiks loma (erelliset postaukset) ol rento ja ressitön, ni silti se koti vaa ON koti! <3

Ehrittiiv vähä grillailemaha ja syämää hyvi, ku poika siv vast pakkas omat kamas, enne omaan kotihi lähtöö taas. Ihanaa, et o tällane turvaverkko, mist saa appuu, ku sitä tarttee! <3

Aamukinttu, eli parhaimmillas, enne tukisukan laittoo. Tää se nyssit taitaa loppuelämän tilanne olla. Väri on ja pyssyy, ku ihon "suajakerros" om poijes sairastuneelt alueelt, ja tukisukkaa tarvitaa, ku nestetasapaino om mitä o - olematon. Eli jalka kyl turpoo helposte. Silti isoin juttu just täs kohtaa o lihaste vahvistamine, ku eihä sitä ol tullu tehtyy täsä melkkest kolmen kuukaure makaamise ja kinttu pystys istumise ohes. Reisis tuntuu, ku piremmälti kulkee, tai jottai vähääki painavamppaa kantelee. Ja ne kyykistelyt vast sit kintus tuntuuki - kerää erityisem paljo nestet. :( Et saa nährä, mite mun puutarhanhoito jatkos mahtaa sujuakkaa, tai täytyy jottai apuvälineit keksii. Sellaset maitokärrit olis vissii erityise hyvät, jos jostai pikkaset löytyis. Sellaset, misä sais normiasennos kävel, eikä jalat/ selkä koukus, niinku kottikärryi tyäntäes.

Mut kaik rantaelämä, ja sellane, on nyssit poijes mun tulevaisuurest, ku täl helposte tulehtuval kintul ei viitti ottaa riskei. Ei uimahalleikaa. Mut emmää onneks mikkää vesipeto ol koskaa ollukkaa. Lasten kans vaa olisis ehkä kiva joskus käyr rannoillaki...

Het viikolloppun, sateitte ja ukkostev välis, isäntä asensi viimise talonreunan, eli talousrakennuksen takaosan, rännit paikoilles. Syäksyt siv viäl, mikä o sinänsä noppiamp homma näist kaikist, orottaa viäl. Sit o tää kesän urakka valmis. Haastavist säist hualimat.

Kylmii päivii, viäl kylmemppii öit. Isäntä siirs noi "omat" chilit, eli Carolina Reaperit varaston kasvarihi eteläakkunan ja kasvilamppuje ettee. Yks paprika ol siirrettävis, muut o naruil nii kii, ettei siirto onnistuisisiskaa. No, eipä tääl paljo enää tilaakaa olisis.

Tomaattei tulee paljo. Kannu tosa o pitämäs noit irti maast. Painaa oksat aikamoiseste. Me saatii ittel kepulline ja pojam perheel kans isohko kippo kukkurallas kottiviätäväks. Kypsyvä vauhril, kuha vähänki aurinko vaa paistelee välil. 

Vaiks iso osa (kummaste) siirtyy puskast suaraa suuhu, ni kyl näit riittää sisällekki viätäviks. Pastakastikkeit ja muit on tullu ny ahkeraste tehtyy. Mittää paahtamissii tai säilykkeit ei olla ny ees aateltu.

Kaks päivää erelliseen kuvaha välii, ja samammoine satsi uut tomaattii käytettäväks. Roma-tomaattiki o alkanu kypsyttämää satoos sevverra, et napsin niit aanaukse raakan jo poijes, etteivä tipu maaha ennenku ehrin hätihi. Kypsyvä loppuhu sit sisäl.

Kyl se viäl aurinkoki paistelee, vaiks ny onki mont kerttaa yhrem päivä sisäl säät vaihrellu. Rakeitaki ollaa välil saatu.

Enste aurinko kuumottaa, sit sattaa vet ja ukkostaa, ja ku kuuro o ohitte, asfaltti höyryää kuivuessaa. Ja koht taas paistaa, kunnes sit sattaa... Ja sellast.

Vähä saisisis kesää riittää viäl, et saarais kaik sato taltehe. Paprikan oksakki ova nii painavii, et o täytyny hyvi tukee, ettei oksa katkee, näinki ojjo ehtiny käymähä. Vaatii vaa sen, ettei ny halla tulis ja "söis" kaik. Isäntä tais unohtaa kasvarit samantein, ku siirsi sen "oman" kiinnostukse aihees (chilit) turvaha, ku mullat ol kaikis iha rutikuivat. Juu, mun EI pitäny kannella kastelukannui tänä kesänä, mut enhä mä VOI jättää näit iha oman onnes nojaha!