Erellinev viikko men lunssailles, isäntä reissas ollen tyämatkal Vaasas. Jäi sit lihaskivuis ja väsymykses toi jalkoje hoito vähä vähemmäl. En siis rasvannu kolme kerttaa päiväs, niinku normisti, ja piänem piän halkeama pääs kantapäähä tulemaa. En silti siinkohtaa viäl hualestunu, ku lährin het halkeemaa hoitamaha.

Sit enste alko maanantain jalkaa ikkäänku polttelemaa vähä. Alkae kantapääst, nouste hiljalles iha yläreisie sisäpinnal saakka. Tiistai aamul alko punastelemaha ja olo huanoni. Väsymys iha hirvee, toisinas sempäiväne horkka, ettei mikkää pysyny käsis. Kuumet ei kummiskaa ollu. 

Iltapäiväl ol nii karmee olo, etten enää päässy rappussii ylös, vaikkia kulkee, huippas pahaste, ja jalka ol ku tules. Soitin ambulanssin. Ensihoitajat kyselivä kaikellaist, ottiva pikatestit, ekg:t ja eiku autoho ja piipaat pääl suaraa tyksim päivystyksehe. Siäl het tiputuksehe ja antibioottii suanee, crp ol 505 ja pelkäsivä, et jos olo yhtäänkää huanonee, pittää siirtyy tehol. Onneks siihe ei tarvinnu mennä.

Siirryin infektio-osastol ja alottiva jalkoje hoiron. Ruusu siis. Iha järkky kipu! Jalka turpos ja turpos, vaiks vahvat antibiootit ol käytös. Kipulääkkeit sain, ja jos olin iha paikallani, kipu ol siärettävää, mut liikkeel olles jalka men alta, jos se osu lattiaha. Ikinä en ol tällast kokenu!

Mut ruaka ol hyvää, monipualist ja sitä ol riittäväste.

Jalka ol nii turpeena jossaikohti, ettei polvi taipunu. Olisisiv voinu leikat sen irti, jos olisis ollu välineet vaa. Nii kipeet tek.

Eikä se kinttu mikkää kaunis ollu, eikä siit enää samallaist kinttuu tulekkaa, mitä se enne ol. Liija paljo vaurioit.

"Kiva" ol olla huanees, mis akkunan takan tehtii remonttii. Ulos ei siis näkymää, ei tiatoo, mikä vuarokaure aika ol, paitti et arkena remppamiähet alottiva poraamise, vasaroimise ja kolistamise siin kuure aikaa aamust. Lopettiva kans joskus kuure aikaa illal. Viikolloppu ol hiljast. Mul ol usseemppii huanekavereit. Toiset olivav vaa päivän, joku pari. Mul ittel tul se reilu kaks viikkoo pötköhö.

Mitä kappiammaks jalka kävi, ku turvotus laski, sen tummemmaks väri kävi. Ihoha siis men iha kualioho, mikä tiätää pitkäaikast hoitoo kotonaki - tai siis et pittää men kolme kertaa viikos terveyskeskuksehe hoitoihi. Iho tulee kuariutumaha kokonas, ja avohaavana tosi tärkkiää saar pirettyy tulehtumat. Toki täsä koko aja menee vahvat antibiootit viäl. Ny määrättyn kesäkuun loppuhu, mut hyvi torennäköst o, et pittää saar lissää elo-syyskuun loppuhu, mitä ihotautilääkäri meinas.

Ja ku sääri alko kapenemaha, reisi alko pullistumaha. :( Pääasia, et nesteet lähti liikkeel. Kotiutumisehe ol useit mittareit, et millä se onnistu, ja pariinki kertaha sitä siirrettii. Tulehrusarvot alko yhres kohtaa seilaamaa ees-taas, vaikkei ollu lähelläkää normaalii viäl, sit alko säären ihon vuato olemaa nii voimakast, et kurosneste tul nii noppeest paketist läpitte, et ei olisis ollu koton mittää mahrollisuut pärjät. Ja sellast.

Riamu ylimmilläs näil tassuttajillaki, kun tulin kotti. Vähä pelkäsin, et loukkaantuvakko, ku ekan viikon tääl ol plikka pitämäs torppaa pystys ja hoitamas tassuttajat ja kasvit, isännä reissun aikan, siv viäl reilu viikko siihem pääl, ennenku tulin. Mut ei onneks mittää sellast.

Kissakki tunkeva vuarotelle sylihi ja pyytävä ny korkojen kera rapsutuksii ja huamioo, ku oon ollu poijes. <3

Ei saa tehrä kotitöit, ei puutarhahommii, ei seistä 15 minuuttii piremppii aikoi, jalka pirettävä ylhääl kaik mahrolliset ajat. Ja sit tosiaa ma, ke, pe haavahoitajal käynnit terveyskeskukses, lääkäriaika varattava, et saan lähetteen labraan (jollei haavahoitaja saa sitä tehtyy sairaalan ohjeil) ja sit käytävä labrois, varattava lääkäriaika, et tulkittee ne labrat...

Kaik lääkärit, infektio- ja ihotauti-, painostiva ottamaa asian tosi vakavaste, ja et pittää ottaa tää KOKO kesä nyssit rauhalliseste, etten koht ol takasi sairaalas viäl vakavammi sairaana. Et tosi yty ruusu nyssit tuliki. Ja just ny, ku ollaa extrapaljo panostettu pihaha jo lopputalvest saakka. Tarkottaa siis, et munki osuus om miähel, ni om pakko jättää jottai suunniteltui remppajuttui suasiost poijes tält kesält, vaiks saataiski pojalt apuja. Mut tätä tää elämä! Yllätyksii täyn, eikä ain nii mukavii juttui.