Justha tää vuas vast vaihtu, ja ny ollaa just maaliskuus jo. Iha tajutont, mite aika kuluu!?

Lankoi ov vähä vähä täsäkohti, ku sain noit "oikeit", isomppii töit tehtyy aikasemmi. Jämist nyssit jottai. Villast hiuspantaa kysyttii, ni tein sellasen sit. Mun ihka eka tällane solmumalli. Omal kuviol, ku ev vaa resorii halunnu laittaa. Saaja tuntu olevav varsi tyytyväine! <3 Enkä valita värist määkää, ku sinisen ystävä oon. =)

Sit toine vähä paksummal lankal, mikä tuliki valmiiks iha ykskaks. Ja ommuute lämmin! Nääthä on siis tehty putkena, eli ihon pualel ainaoikeet, ni ei tul kuvioo ottanahkaha, heh.

Siv viäl ohkasel lankal pualpatenttimallil. Valkost ol enempi ku mustaa, ni en tasavälei käyttäny. Osu sit ottal ny "musta aukko". =D Mut lämmittää se!

Karvaset kaverukset, tiätty, ain menos mukan. <3

Välil poikie kans leikitää (palloillaa, juastaa narujem peräs, ja sen sellast), ni pittää ottaa rennostikki toisinas. <3 Ja pojat ossaava jättää rauhaha, ku rauhan hetki o. Toki tätä myäs valvotaa, muttei pahemmi tarvi asioist enää sannoo, ovaj jo aikoje saatos oppineet. Takas tuli, ni täs soffan kulmal o se torpan lämpimin paikka. Muuto paljo rentoileeki omas häkissäs, patteriv viäres. Pyryn kans. =P

Kevätaika saa multasormii syyhyymää ja isäntä innostu itte siämenest kokeilemaa chilin kasvattamist. Ollaa aiemmat chilit ostettu ain valmiina taimina, ni tää vaihe oj jääny meilt poijes. Rakens muavipussin varaston akkunal, minkä patteri saa lämmitettyy kohtuukuluil, ettei koko varastoo tartte huaneellämpösen pittää. Kasvilamput, minikasvarit, ajastimet, lämpömittarit, multa, lannotteet...

Ja ajastinki toimii, ettei tartte itte juast aamuin illoin laittamas valoi pääl ja poijes.

Täst se sit lähti! Ekat siämenet multaha viime viikol. Toivotaa parast. Lämpöö ja valoo kaipaava, ni mittää pitkii sähkökatkoksii ei saisisis tulla.

Iha näi alkuhu ei mittää erikoisemppaa kasteluu viäl kaivat, ku kosteus aika hyvi niis kannellisis minikasvareis säilyy, mut jossaikohti tarvitaa enempi. Vanha vesikanisteri käyttöhö, uus läpiviänti, ajastinjärjestelmähä letku, ja siit tiitit sinne, minne vet halutaa menevän. Tän saa täytettyy isol vesikannul päält ja vesi painovoimaseste valuu sit kasveil. Sikku saaraa vaa asetettuu kohrilles kaik. Vaatii viä vähä tohtaamist, tää. Ajatukse tasol toimii. Heh! Talousrakennukses ei ol juaksevaa vet missää (viäl), ni kaik vesi täytyy kantaa asuinrakennuksest. Päästää vähä helpommal, ku voi isommi kerral kantaa ja sit hetkeks unohtaa koko jutun. Tai siis idea olis tää.

On noit esikasvatettavii viäl orottamas omaa ajankohtaas. Osa menee chilien seuraks varastoho ja osa sit olkkarin minikasvarihi (mis ei ol kasvivaloo). Osa suaraa maaha laitettavii. Kyl me varmaa JOTTAI satoo taas ens loppukesästäki saaraa.

Vaikkei mittää kylmist kylmin talvi ol ollukkaa (onneks), ni selän takan akkuna hohkaa kylmää tosa ku kööki pöyrä ääres istutaa. Tualil laitettu viltti vähä auttaa, ku lämmittää peppuu ja selkää samal. Sai jämälankoist jottai käytännöllist tehtyy, mille ol oikkia tarve. Vaikkei välttiks nii silmiihivelevää olekkaa.

Sit o ollu kaikellaist menos muutaki. Jääny tekemät jottai, mitä olisis halunnu, mut sit tullu jottai muut tilal. Poikie ja plikan kans tehtii yks päivä Mylly-reissu, eli laste ehroil mentii leikkipaikoist toisee, tutkittii lelukaupan valikoimii, syättii Hesel, ja tunti jos toine siin meniki. <3 Sellast mukavaa, erillaist yhresoloo. Vaiks ol meijä alueen hiihtoloma alkanu, ni ihmeen hiljast ol. Ehkä kaik ol siirtyny ulkomail, mökeil, sukulaisihi, Lappihi? No, meijä onni! Räntää sato, ja ol kamala tuuli ulkon, ni tällane sisäpäivä ol iha omias.

Ja ovatha pojat sit meilläki olleet. <3 Legot, duplot, barbit, autot, kauppaleikit, kuularata, majaleikit, domino...

... palapelit, elokuva (Risto Räppääjä tul telkast, ja pojat kattova sen alust loppuhu), satui ja tarinoit, piirrustelut, värittelyt, numeropelit... Ja tiätty syättii kaikellaist, ja täl kerttaa uuten pojil tais tulla kurpitsasäilyke (mun herkku), mitä suastuva ekan kerra maistamaha, ja tykkäsiväkki. Kannattaa maistaa, jollei oikeest tiärä, milt mikäki maistuu! =D Lettuiki tehtii, ja kanelipullii syättii, ja vaiks ja mitä. Unohtamat koiran lenkkei, pihapuuhii, vaikkei ny pahemmi enää lumihommii tehrä, saatika hiihtämähä lähret.

Ihailtii eilä aurinkon nousuu, ku taivas ol upeen punertava. Akkunast sit heijastu lämpöö tuava takan tuliki. Sitäki pojat ain välil jäävä tuijottelemaha. Se on kyl aika hypnoottist. Toine, mikä taatuste veis katset, olis akvaario, mitä tähä meijä tärisevähä, huajuvaha torppaha ei oikkee uskal hankkii. Ku omat moksut ol piänii, ni akvaarion seuraamine vei voiton lastenohjelmistaki usseste. Kerrostalo ei heilunu, ei huajunu.

Mut tosiaa. Pellot ovav vihreit ja lunt ei löyry enää ku isommist keoks kasatuist paikoist. Ei ol vuaret veljii keskenäs. Vähä kahtiajakoset fiilikset, et pitäiskös sen talven enää tullakkaa, vai siirtyy kesähä suaraa? Se kuitenski tulee, mitä tulemam pittää, ettei voira itte vaikuttaa tähä asiaha.