Tul vähä taukoo, vaiks pit päivitellä jo aikasemmi, ku jostai syyst vuaratus ol kokonas tiltis (taas kerra). Mut eiku täst nyssit jatketaa.

Tää onki ny varsinaine kirjekesä! <3 Kiitos taas, Tua! Mä em millää pysy peräs täs vauhris, ku uus kirje tupsahtaa iloseks yllätykseks postilootaha. Valtavan hyväl miälel ain näist tulee kyl!

Ja vaiks jo puuhailenki kaikellaist, ni pihahommat oon erelles jättäny isännäl. Hän ny tiätää itte kasteluvälit ja sen sellaiset, niin saa jatkaakki. Napsin välil puskist vaa suaraa suuhu herkkui. Näät omat tuareet tomaatit ovakkyl NII makossii! 

Varelmie satoaika men jo, ku ol niim pitkää kuivaa, ja muit puskii onki nii vähä, ettei niist oikkee ol ku vähä saar tuaret piirakkaha (yhtee), tai sit rahkan kyytihi. Ei säilöttäväks asti. Puskat ja penkit saava ny kans tält kesää ol iha rauhas. Jos ens kevään sit ehtisisi ajois talventörröttäjät siivomaa ja vähä paremmi kukkapuskii kitkemää. Täl syksyl seuraava puuha, mihi osallistun, o kasvarin siivoomine ja talviturvalliseks saamine. Siin se.

Enkä mä näit piirustelui tosiaa ol myäskää jättäny. Uussii lankoi (ei kaupoist, eikä kirppareilt) ei ol tullu, eikä iha täsäkohtaa tulekkaa, ni tää o sit sitä varapuuhaa käsil. Ov vaa NII hianoo, ku tyhjä sivu pikkuhiljaa muuntuu toisellaiseks. Eikä lopputulemast ol siin alotusvaihees ain mittää käsitystäkää. Yllätyst itellekki siis. Mikäs sen kivampaa?!